Who am I?

Who am I?
                              My dreams are love. My dreams are freedom. My wishes are caring. My
                              feelings are for the others and myself. My existence is for peace.

Who am I?
                              My tears are the rain of devotion. My words are revolution for sovereignty.
                              My hopes are peace. My desires are freedom.

Who am I?
                               I gave up fear. I gave up anger. I gave up hate. I gave up jealousy. I gave
                               up threats.

Who am I?
                               I am the one who cares. I am the one who fights. I am the one who never
                               gives up. I am the one who will always be there.

I am a social worker.


Tämä oli luentojen hienoin kiteytys! Kiitos Miguel Marrengula kirjoittamastasi runosta!

Reissu oli ihan mahtava kokemus ja antoi paljon uusia asioita elämääni. Matkan aikana me saimme kokea monia hienoja kohtaamisia paikallisten ihmisten kanssa! Voi vaan ihmetellä sitä suurta ilon, riemun ja vieraanvaraisuuden määrää, joka tansanialaisilla ihmisillä on luonnostaan. Sitä tarvitsisimme lisää myös Suomeen.

Kuva: Eveliina Julkunen

 Matka oli hieno kokemus, sillä sain tutustua moniin hyvin erilaisiin ihmisiin ja käydä hienoja keskusteluja, nauraa vatsa kippurassa ja laulaa epätoivon hetkellä bussissa keskellä pahinta ruuhkaa ikinä. Olen iloinen, että sain samalla kertaa tutustua suomalaisiin kolleegoihin ja opettajiin sekä sosiaalialan ihmisiin Tansaniassa, Etelä-Afrikassa ja Mosambikissä! Mieletön rikkaus tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä!

Kuva: Eveliina Julkunen

Kotkaselfie
Kuva:Eveliina Julkunen

 Olen kiitollinen kaikista niistä vierailuista, luennoista ja workshopeista, joissa sain olla osallinen ja avartaa taas pikkuriikkisen omaa maailmankatsomustani.

Kuva: Eveliina Julkunen

Kuva: Merja Repo

I am, because we are! Minä olen, koska me olemme!

Kuva: Merja Repo

Huippu reissu!
Kuva: Eveliina Julkunen

 Kiitos Tamk Ulla-Maija, Merja ja Eeva! Kiitos UTA Anna ja Sinikka! Kiitos Nelli, Aino-Maria, Sanna, Eveliina, Laura, Suvi! Kiitos Cimo ja NSS! Kiitos Tansania, Etelä-Afrikka ja Mosambik! <3

Päivä luksuselämää

Sunnuntaina vietimme lepopäivää ja päätimme suunnata Intialaisomisteisen Malaika Beach Resortin altaan reunalle rentoutumaan ja välillä pulahtamaan uima-altaaseen. Victoriajärvessä, Afrikan suurimmassa järvessä, uiminen ei ole mahdollista, sillä järvi ei ole uimakelpoinen bilhartsian vuoksi. Uima-altaalle pääsy kustantaa 10 000tsh (5€) ja hotellin ravintolassa oli todella laadukasta intialaista ruokaa, suosittelen! Hotellin läpi kulkee pieni puro ja turisteja on joka maan kolkasta. Aamusta kun varaa aurinkotuolit, voi nauttia koko päivän ajan luksuselämää vaikka muuten olisikin edullisemmissa majapaikoissa. Itse menimme Malaika Beach resorttiin taksilla, mutta paikalle pääsee myös dala dalalla ja pienen matkan kävelemällä.

Resortin asukkaille on luksusmajoituksia tarjolla

Hotellin läpi virtaava puro

Resortin alueen hiekkaranta, josta ei tosin saa mennä uimaan

Köyhät kyykkyyn!

Virkistävä uima-allas

Victoriajärvi ja iltaohjelmaa

 Lauantai iltapäivälle meille oli järjestetty parin tunnin risteilu Victoriajärvellä auringon jo laskiessa.

Risteilylle lähdön odottelua Tilapia hotellin ravintolassa

Järviristeilyllä oli hyvin aikaa poseerata ja viettää aikaa uusien ystävien kanssa

Victoriajärviristeilyn jälkeen kävimme illallisella Mwanzan keskustassa ulkoilmaravintolassa, jossa saimme nauttia livemusiikista!

Bändin tanssitytöt laittoivat parastaan!

Sukuma-heimon museo

Lauantaina vierailimme Sukuma-heimon museossa, jossa meille kerrottuun Sukuma-heimon perinteistä, tavoista jne. Tässä muutamia kuvia museosta. Sukuma-heimo on kuuluisa perinteisistä afrikkalaisista tansseistaan ja valtavan kokoisista rummuistaan. Sukuma-heimo on Mwanzan lähiseudulla asuva heimo.

Sukuma-heimon valtavia rumpuja sai kokeilla soittaa

Veden säilytykseen tarkoitettuja ruukkuja

Pyhä "kappeli" jossa tehtiin erilaisia seremonioita

Vanhoja kuvia pyhän kappelin seiniltä erilaisista seremonioista

Tämän avulla "noitatohtori" pystyi ennustamaan

Perinteinen oljista rakennettu maja

Heimo-muija

Mwanza - kivien kaupunki

Kävimme katsomassa auringonlaskua yksi ilta ihan mielettömällä näköalapaikalla. Mwanza on täynnä näyttäviä kivenlohkareita ja auringonlasku Victoria-järvelle oli vaikuttava näky. Tosin itselläni ei ollut kivillä kiipeilyyn ehkä parhaat kiipeilyvarusteet (hame ja varvassandaalit), mutta paikka oli mieletön!

Voimauttava valokuvani

Laura ja Nelli laskeutumassa alas näköalapaikalta

Lähialueen lapset tulivat heti meidät nähtyään tervehtimään ja leikkimään kanssamme.

 

Niin kauniita lapsia!

Ihana prinsessa!

Lauran syli kelpasi pienimmäiselle

Opetin lapsille läpsyleikkiä ja söimme rusinoita

Auringon lasku Victoiajärvellä

Tällaiset näkymät oli ensimmäisen hotellimme kattoterassilta

Kuva: Suvi Attila

 Tällaista näkymää tarjosi toinen hotelli

Toinen hotelli tarjosi myös pientä elämyksellisyyttä! Hotellin vieressä asusti kotkapariskunta (tai mitä lie raatelijalintuja), joilla oli pesässä poikasia.

Kuva: Suvi Attila

Kotkat tekivät tuttavuutta hyökkimällä parvekkeella seisovaa ihmistä kohti. Parveke oli siis täysin tarpeeton kapistus, eihän sinne uskaltanut mennä!

Pelottavan kotkan hyökkäys!

Vierailu Igoma alakoululla

Pääsimme vierailemaan Tampere-Mwanza ystävyyskaupungin Lamminpään ystävyyskoululla, Igoman alakoululla. Lähestyessämme koulua, alkoi luokkien ikkunoista vilkkua ilosta pomppivia lapsia ja riemun kiljahdukset saivat aikaan iloisen surinan. Meidän tulostamme oltiin riemuissaan. Ensin kävimme tutustumassa opettajanhuoneeseen, jossa koulun rehtori kertoi meille koulusta.

Koululla on esikoulu ja luokat 1-7. Koulussa on 2200 oppilasta ja luokkakoot ovat 100-200 oppilasta/luokka. Luokkaa opettaa aina yksi opettaja. Koulun rehtori kertoi, että tamperelaiset opettajat ovat käyneet opastamassa heitä avustajien käytössä, koska opettajien palkkaamiseen ei ole varaa. 7-luokan oppilaat olivat saaneet pulpetit Aamulehdeltä lahjoituksena. Pulpetteja esiteltiin ylpeinä.

7 -luokalla on 240 oppilasta ja yksi opettaja

Rehtori kertoi, että esikoululaiset saavat koulussa aamupuuron, muuten oppilaat eivät saa koulussa lounasta, vaan heillä on oltava omat eväät mukana tai he voivat ostaa pähkinöitä tai samosoja (pasteijoita) ruuanmyyjänaisilta. Rehtori kertoi, että 6-7.luokkalaisilla on koululla lounas, mutta se on järjestetty yhteistyössä vanhempien kanssa.

Normaalisti koulupäivät alkavat klo 7.00, jolloin aloitetaan koulun alueen siivouksella. Klo 8.00 alkaa ensimmäinen oppitunti ja koulupäivä päättyy klo 14.30. Joka aamu pidetään aamunavaus koulun pihassa, jolloin koko koulu kokoontuu pihaan laulamaan Tansanian kansallislaulun.

Koulussa tytöillä ja pojilla tulee olla lyhyet hiukset ja koulupuku. Peruskoulu on Tansaniassa lain mukaan maksuton, mutta jokaisen tulee ostaa koulu-uniformu, koulukirjat ja lounas itse. Tämän lisäksi Igoma koulu kerää joka perheeltä 10 000tsh/lapsi (n.5€) lukukaudessa koulurakennusten ylläpitoa varten. Mikäli perheellä ei ole varaa maksaa tätä, se ei ole välttämätöntä. Näillä rahoilla on rakennettu mm. vessoja ja muita kouulun rakennuksia. Rehtori kertoi, että koulussa on enemmän tyttöjä kuin poikia sekä ala- että yläkoulussa, myös yliopistoissa. Koulussa heillä on käytössä a, b, c arviointi, ei numeerista arviointia kuten Suomessa.

Aamunavaus koulun sisäpihalla

Koulun esittelyn jälkeen menimme piha-aukealle koulun keskelle, johon kaikki koulun oppilaat saapuivat. Oppilaat lauloivat meille 2 Tansanian kansallislaulua. Yli 2000 oppilaan laulamana nämä laulut kuulostivat hyvin arvokkailta ja meillä oli hyvin juhlallinen tunnelma. Katselimme oppilaita vähintään yhtä ihastuneina ja innoissaan kuin hekin meitä. Esittäydyimme vilkuttamalla maittain (Tansania, Suomi, Etelä-Afrikka ja Mosambik) oppilaille.

Ihanaa ja ihmeellinen Nelli!

Esikoululainen opettelee laskemaa siemenillä

Tämä esikoululainen laskee pullonkorkkien avulla

Ahkera eskari

Vierailu Upendo Daima katulapsikeskuksessa

Torstai- iltapäivällä pääsimme tutustumaan Upendo Daima katulapsikeskukseen. Upendo Daima on perustettu vuonna 2004 ja sitä johtaa Hollantilainen Marga van Barschot. Upendo Daimassa lapsilla ja nuorilla on mahdolllisuus taideterapiaan, niin tanssin- kuin kuvataiteen keinoin.

Keskuksessa lapset ja nuoret voivat asua 3 kuukautta jonka jälkeen heidät pyritään palauttamaan heidän koteihinsa. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu, joten lapset voivat jatkaa asumistaan Upendo Daimassa pidemmänkin ajan.

Matkasimme katulapsikeskukseen paikalliseen tapaan dala dalalla

Näin hienossa dala dalassa en ole koskaan ollut! Luksuskattovuorailu!

Katulasten keskuksessa osa kuntoutusta on erilaisiin aktiviteetteihin osallistuminen. Koulun lisäksi lapset ja nuoret pääsevät opettelemaan tanssia, rummutusta ja akrobatiaa. Tämä parantaa lasten ja nuorten itsetuntoa, koska monilla kaduilla asuneella nuorella ei ole kovin hyvä itsetunto. Onnistumisen kokemusten kautta he saavat kokemuksen, että selviävät ja pärjäävät. Tällä on merkitystä myös koulunkäynnin motivaation kanssa.

Upendo daiman taidokkaat pojat esittivät afrotanssi-, rummutus- ja akrobatiaesityksiä!

Lisää Upendo Daiman toiminnasta voi lukea heidän internetsivuiltaan:

www.upendodaima.nl/en/