Tarinoita matkan varrelta: Djougoun kuninkaallinen palatsi ja pyhä metsä

Torstaina lähdimme hakemaan jälleen kerran autoon bensaa, kun automme alkoi pitää entistä kummallisempaa ääntä ja lopulta emme enää uskaltaneet ajaa autolla vaan pyysimme mopoilijaa hakemaan mekaanikon paikalle muutaman kilometrin päästä Djougousta. Mekaanikko apupoikineen korjasi moottoria ja parin tunnin korjailun jälkeen pääsimme ajamaan auton Djougouhun, jossa auton korjaamista jatkettiin pajalla.

Tarkoituksenamme oli ajaa torstaina Parakouhun ja sieltä takaisin Cotonouhun, mutta koska auto hajosi oli mietittävä reissusuunnitelma uudelleen. Auton ollessa korjaamolla vietimme aikaa kierrellen Djougoussa. Kävimme syömässä atasiaa eli riisiä ja papuja sekä keitettyä juustoa. Maistelimme myös paikallista maittavaa Beninoise –olutta. Auto saatiin kuin ihmeen kaupalla korjattua iltapäivään mennessä. Pohdimme jatkaisimmeko läheiseen kylään Bassilaan yöksi, joka on kahden tunnin ajomatkan päässä vai jäisimmekö vielä yhdeksi yöksi Djougouun. Päädyimme jäämään, sillä emme haluaisi jäädä rikkinäisellä autolla pimeän tullen tienpäälle.

Syömässä tapasimme tytön jolla oli aivan valtavan ihanat letit

Illalla kävimme katsomassa Djougoun kuninkaallista palatsia ja sen vieressä olevaa pyhää metsää. Metsässä oli rauhallinen tunnelma ja metsään ei kuulunut liikenteen melua, vaan ainoastaan sirkkojen siritystä ja lintujen liverrystä. Metsässä meitä vastaan tuli poikajoukko pitkien keppien kanssa. Keppien päähän oli kiinnitetty nahka suikaleita. Felix kertoi, että nämä pojat osaavat tanssia kuninkaallista keppihevostanssia, jota perinteisesti tanssitaan kuninkaallisissa juhlissa ja seremonioissa. Pojat hyppäsivät puoleen väliin keppiä ja alkoivat hyppiä kepin avulla kilpaa. Se joka pystyi hyppimään pisimpään olisi taidokkain. Pojat näyttivät taitojaan innoissaan meille!