Pendjarin luonnonpuisto

Keskiviikkoaamu ei ollut vielä valjennut kun starttasimme auton 6 aamulla. Tänään mentäisiin Pendjarin luonnonpuistoon. Ajoimme ensin Djougusta Natitenguun josta Tangietaan ja sieltä Pendjariin. Matka kesti Djougousta pari tuntia. Tangietassa söimme aamiaista. Tien varressa olevassa aamupalakojussa oli myytävänä riisiä, spagettia, kuskusia, maapähkinäkastiketta, tofua, lihaa ja kalaa. Päätin valita aamupalakseni riisiä ja kuskusia sekä maapähkinäkastiketta ja tofua.  Tämä oli ehkä reissuni paras aamiainen, erittäin herkullinen!

Etsimme läheisestä kylästä meille oppaan luonnonpuistoon ja ajoimme Pendjarin luonnonpuiston portille josta ostimme liput luonnonpuistoon. Turistit maksoivat 10 000 frangia (15€) ja paikalliset 5000 fca(8€). Opas koko päiväksi maksoi 7000fca(n.11€). Ennen luonnonpuistoon lähtemistä huomasimme, että auton rengas oli tyhjentynyt joten vararengas alle ja menoksi. Autosta oli kuulunut hieman epäilyttävää murinaa jo jonkin aikaa, mutta toivoimme, että auto kestäisi.

 

 

Matka Pendjarin luonnonpuistossa oli pitkä ja tie ”nimismiehenkiharalla” eli pientä möykkyä toisensa jälkeen. Ensin ajoimme metsästysalueen läpi. Lipunmyynnistä sai halutessaan ostaa metsästysluvan tälle alueelle, jolloin sai metsästää alueella olevia eläimiä. Tällä alueella ei sattuneesta syystä ollut hirveästi eläimiä…

Päästyämme luonnonpuistoon ajelimme aluetta ristiin rastiin ja näimme mm. monenlaisia antilooppeja, virtahepoja, apinoita ja paviaaneja sekä krokotiilin, monia lintuja ja kasveja. Opas kertoi, että alueella on 75 leijonaa ja 2000 elefanttia. Opaskartta lupaili, että alueella olisi myös gebardeja, mutta saimme harmiksemme kuulla että niiden lukumäärä on kovin vähäinen puistossa ja myös koko Afrikassa. Myöskään puhveleita emme nähneet vaikka niitäkin on alueella.

Järvessä lymysi krokotiili ja virtahepo

Puu täynnä paviaaneja

 Paluumatkalla pysähdyimme Tanongoun lähikylässä, jossa opas jäi pois ja maistoimme paikallisten naisten tekemää olutta. He olivat kovin iloisia, kun saivat vieraita. Kylän asukkaat ovat todella köyhiä ja elättävät itseään viljelemällä puuvillaa. Puuvillasato korjataan pohjoisessa kerran vuodessa ja myytyään puuvillan kyläläiset pitävät suuret juhlat, joita odotetaan koko vuosi. Tanongoussa olisi ollut hieno vesiputous, jota olisi ollut mukava käydä katsomassa ja uimassa virkistävässä vedessä. Jätimme vesiputoukset kuitenkin väliin sillä olimme kovin uupuneita luonnonpuistossa kiertelystä.

 

Ajoimme yöksi takaisin Djougouun ja oli jälleen pimeää kun saavuimme hotelliin. Uuvuttava mutta mielenkiintoinen päivä takana, nukahdin heti kun laskin pääni tyynyyn.