Viimeinen ilta Koh Taolla

Tänään on viimeinen ilta Koh Taolla. Uusien sukellusta harrastavien tuttavuuksien kanssa syötiin maittavat päivälliset ja haikein mielin moikkailtiin kaikki tutut. Koh Taolla viettämäni aika on ollut todella mukavaa. Tein Deep diver ja Nitrox kurssit Koh Tao Diversin hellässä huomassa, jota voin suositella muillekin! Mukavan leppoisaa henkilökuntaa ja ammattitaitoisia kouluttajia! Hommat tehdään hyvin ja huolella ja vieläpä mukavasti suomenkieltä vientäen ja kientäen. Oli hauskaa haastatella ihmisiä jotka ovat päätyneet Koh Tao Diversille töihin, tarinoita oli monia ja kyllä sitä ehkä vähän itsekin alkoi miettimään että olisiko minusta tällaiseen elämään. Vaatimatonta ja erittäin sukellukseen keskittynyttä. Eräs haastattelemani henkilö sanoi että "ei tule laskuja" ja tämä jäi mieleeni soimaan. Voi luoja miten erilaista elämää!

Kiitos kaikille Koh Tao Diversissä työskenteleville ja muuten tapaamilleni ihmisille, olen taas montaa hymyä ja Facebook kaveria rikkaampi ihminen! Toivottavasti nähdään taas pian!

Vielä sen verran pitää hehkuttaa, että en ole koommin ollut niin prameilla nahkasohvilla, mitä Koh Tao Diversin paatissa on! Niistä plussaa!

Hyttysmyrkkyä on kulunut viime päivinä niin että välillä olen jo miettinyt että kumpi pökertyy ensin, minä vai hyttynen. Se myös on vähän huvittanut, että kun lähtee ravintolaan syömään ja käy suihkussa niin ensimmäisenä vetää hyttysmyrkkykerroksen ylleen. Suomessa suihkauttaisin hieman hajuvettä. On tää niin erilaista ja hyvä niin.

Lämpöä ja aurinkoa piisaa vaikka Suomeen lähetettäväksi. Täytyy silti tunnustaa että vaikka bungalowissani onkin vain tuuletin (ei ilmastointia) vedin yksi yö peittoa niskaan. Näin varmaan unta talvesta, muuta selitystä en keksi, ei täällä nyt kylmä ainakaan voi olla yöllä! Luulisin ettei alle 30C mennä kylmimmillä hetkilläkään.

Arvatkaa mikä myös on ollut aivan sairaan hienoa!? Se, että voi olla päiväkausia puhumatta puhelimessa tai tekstaamatta kenellekään. Puhelinta olen käyttänyt vain kellon katsomiseen. En ole kantanut puhelinta kämpiltä minnekään. Ihanan rentouttavaa kännykkävapaata aikaa!

Taidan alkaa pakkailla rinkkaa samalla haikein ja odottavin tunnelmin. Huomen aamusta matkaan laivalla ja bussilla Phuketiin jossa olen yhden yön ja sitten lennän Kuala Lumpurin kautta Balille. Matkaopas kertoi etteivät nettiyhteydet välttämättä pienillä saarilla toimi. Eli bloggailuhiljaisuus voi kertoa myös netittömyydestä. Koh Tao hiljenee ainakin mun osalta.

Eloa kilpikonnasaarella

Olen nyt sukeltanut täällä n. 10 sukellusta ja tehnyt deep diver kurssin, jolloin sukelluspätevyyteni tulee olemaan 30-40 metriin. Kurssi sisältää 4 sukellusta josta ensimmäinen oli 40 metriin. 30 metrissä en vielä tuntenut mitään narkoosin oireita, mutta 40 metrissä kun annettiin päättelytehtävä, en selviytynyt siitä, vaikka se ei niin vaikea ollutkaan. Omat tuntemukseni olivat sellaiset että olo oli tosi rauhallinen ja kaikki tuntui tosi hitaalta. Kun saan syväsukelluspätevuuden voin jatkossa sukeltaa vaikka syvälle uponneita hylkyjä katsomaan, ne kun tuppaavat yleensä olemaan syvällä pohjassa.

Tämä kuva on otettu takaisin pintaan menon yhteydessä turvapysähdyksellä, eli 3-5metrissä.

Joskus laivan tuloa joudutaan odottelemaan vedessä, mutta onneksi mulla oli kamera mukana niin sai otetua "huippulaadukkaita" otoksia.

Tässä on bungalow, jossa olen majaillut viimeisen reilun viikon.

Ja eihän mun yksin tarvitse majailla, sillä mulla on 4 lemmikkiä; 3 gekkoa ja 1 mustavalkoinen kissa.

Gekot on vähän kuin kukot, herättää aamusta, jos meinaa nukkua liian myöhään. Ne on semmosia yli 10 cm pitkiä ja 3cm paksuja kavereita, eli ei kaikkein pienimmästä päästä :)

Paikallinen ruoka on mielettömän hyvää ja halpaa! Tilasi ravintolassa melkein mitä vaan, niin saa todella maistuvaa ruokaa. 2-3€:lla saa annoksen kuin annoksen. Toki jos haluaa muuta kuin thairuokaa, niin siitä saa maksaa enemmän.

Elämän meno tällä saarella on hyvin rauhallista ja turistit ovan melkeinpä kaikki sukeltajia. Jos siis ei sukella, ei ehkä kestä täällä, koska kaikki ihmiset ympärillä puhuvat kokoajan menneistä ja tulevista sukelluksista. Mulle se on hyvä, koska aihe kiinnostaa ja siksi olenkin täällä.

Silloin tällöin tulee sähkökatkoksia, mutta yleensä ne on aika lyhyitä. Kerran meni pidemmäksi ajaksi ja voin kertoa että oli kyllä NIIN pimeää, että alan tästä lähin kuljettamaan aina taskulamppua laukussa pimeän aikaan.

Ymmärrän hyvin miksi ihmiset jumittavat tänne. Munkin piti mennä käymään viereisellä Phanganin saarella, mutta aika vain vierähti ja koska kuulin ettei siellä oikein voi sukeltaa (tai voi mutta sieltä tullaan Taon sukelluspaikkoihin) en sitten vaivautunut lähtemään täältä minnekään. Auringonlaskut on joka ilta toistaan hienompia ja elämä yksinkertaista ja kiireetöntä. Täällä mieli lepää.

Yösukellus

Yösukellus oli jännää. Kasattiin sukelluskamat rannassa ja hypättiin pieneen paattiin jolla ajeltiin muutama sata metriä rannasta. Sitten tankit selkään, taskulamput päälle, valomerkkien kertaus ja menoksi. Pimeässä uiminen on aika jännää ja niin oli pimeässä sukeltaminenkin. Meillä oli todella tehokkaat taskulamput jokaisella joten niillä piti vähän katsoa minne sihtasi. Itseään tai toista ei kannata osoittaa lampulla, tai ei näe minuuttiin mitään, eikä myöskään kaloja saa suoraan osoittaa, koska ne hämmentyvät ja voivat alkaa uida ympyrää. Barracudat ovat keksineet tästä helpon saalistuskeinon, ne kuulemma uiskentelevat yösukeltajien ympärillä ja syövät ne kalat joihin valokeila osuu. Me tosin ei nähty barracudia lainkaan.

Yöllä on paljon rauhallisempaa ja hiljaisempaa kuin päivällä. Suuri osa kaloista nukkuu, myös triggerfishit, jotka ovat ikäviä rähisijäkaloja, jota oikeasti saa vähän pelätä.

Yösukellus tehtiin Sairee riutalla ja näimme monta rauskua (blue-spotted stingray), pallokaloja ja ison punaisen erakkoravun joka kantoi isoa kotiloa selässään. Merisiilit olivat lyllertäneet (vai voiko sitä sanaa käyttää merisiilistä?) koloistaan ja patsastelivat suurina laumoima hiekkapohjalla. Vaikka merisiilejä näkee päivälläkin, olivat kookkaimmat yksilöt lähteneet liikkeelle, ja niiden kanssa sai olla varuillaan, kun sukelsi matalassa vedessä.

Yösukelluksellla kokeiltiin myös navigointia, joka oli huomattavasti haasteellisempaa kuin päiväaikaan. Yksin pimeässä vedessä sukeltaminen (vaikkakin vain lyhyen matkan) oli aika kuumottavaa, mutta onneksi mitään sen kummempaa vaaratilannetta ei olisi voinut syntyä sillä muita sukeltajia on vaikeampi hukata yöllä kuin päivällä, koska lamput ovat niin tehokkaat että niiden perusteella jo löytää muut.

Hieno, vaikuttava ja rauhallinen kokemus, suosittelen muillekin! Itselläni tosin oli vähän ongelmia painojen kanssa (joita oli liian vähän) ja matalassa vedessä pimpahdin aina pintaan ja huomasin sen vasta siinä kohtaa kun en enää päässyt eteenpäin vaikka polskin ja huomasin että "jaa olen taas noussut pintaan" :) Matalassa vedessä kun sukeltaa, riittää ilmaa pidemmäksi ajaksi joten sukellusaika oli 54 minuuttia ja ilmaa vielä jäikin tankkiin.

Seikkailua vedenalaisessa maailmassa

Viime päivinä olen kaynyt ihastelemassa vedenalaista maailmaa. Aloitin Advanced adventurer kurssin (SSI). Tämä tarkoittaa sitä että voin kokeilla 5 eri sukellusta ja miettiä mitä erikoiskursseja haluan alkaa suorittamaan. Mikali haluan advanced pätevyyden, täytyy olla suoritettuna 4 erikoiskurssia ja yhteensa 24 sukellusta. Koska en tiennyt mitä erikoiskursseja haluaisin tehdä, halusin tehdä advanced adventurer kurssin. Jo heti ensimmäinen sukellus muistutti mieleen, että miksi tanne asti kannatti tulla! Uskomaton fiilis päästä näkemään satoja erilaisia kaloja, koralleja jne. Väriloisto on huumaava ja ei voi kun kerta toisensa jälkeen ihastella vedenalaisen maailman huumaavaa kauneutta.

Toissapäivänä ensimmainen sukellus oli navigaatio. Partiolaisena olen suunnistanut paljonkin, tosin vaihtelevalla menestyksellä (heh), mutta kun kompassin saa käteensa ja sen kanssa pitäisi sukeltaa veden alla onkin se hieman eri juttu. Erityisesti jos näkyvyys on huono, on suunnistamisen taito erittäin tärkeää. Harjoittelimme siis 45minuutin uppeluksissa olon aikana muutamia eri harjoituksia, mm. suunnan ottoa ja asteluvuilla suunnistamista. Toinen sukellus samana päivänä oli nosteenhallinta, jossa idea on se että osaisi mahdollisimman hyvin hallita tasapainoa ja kehoaan veden alla. Veden alla kun voi olla vaikka pää alaspain melkein paikoillaan tai henkityksellä säätelemaan meneeko ylös vai alas. Kuulostaa haastavalta, mutta sain kouluttajalta loistavaa palautetta, olin kuulemma erinomainen nosteenhallinnassa! Huippuoppilas! :)

Eilen sukellusvuorossa oli 2 syvasukellusta. Syvasukelluksessa sukelletaan 30 metriin. Tämä aiheuttaa lisahaasteita sukelluksen suunnittelulle, koska kun ollaan syvälla, on syvallä sukelluksen aika tallöin lyhyempi ja mukana pitää olla mm. varailmanlähde. 30metrissa monelle tulee myos narkoosin oireita. Tätä testattiin matematiikkatehtavillä. Itse en huomannut mitään narkoosin oireita, mutta voihan olla etta niitä oli, mutta en vaan osannut tunnistaa niita. Lisatietoa googlaamalla "typpinarkoosi". Toinen sukellus eilen oli myös syväsukellus yhdistettynä valokuvaukseen. Huomasin että on erittäin hankalaa kuvata liikkuvia kohteita, siis kaloja, koska niita pitäisi päästä mahdollisimman lähelle ja kuvaa otettaessa pitaisi pysya paikallaan ja muistaa hengittaa, huh haastavaa! Kuvailin välillä mitä sattuu :D mutta kivaa oli ja osaapa arvostaa valokuvaajia, jotka ottavat upeita kuvia. Tässä pari kuvaa.

Tänään illalla on luvassa vielä yosukellus, joka nimensä mukaisesti tehdään taskulamppujen kanssa yöllä. Jännää se on siksi että yöllä liikkuvat eri kalat kuin päivällä. Tähän asti olen nähnyt mm. angelfisheja (jotka ovat mielestani kaikkein hienoimpia kaloja), mureenoita, triggerfisheja, parrotfisheja, nudibrancheja, ja vaikka ja kuinka paljon muita kaloja!

Aurinkoa ei pysty ottamaan, koska nahka palaa täällä helteessä. Veden lämpötila on +30C ja ilman lämpötila viela enemmän, eli suojakerroin 50 on ollut hyvässä käytossä!

Koh Tao, Thaimaa

Chumphonissa olin aamu 5 aikaan ja bussi kohti satamaa saapuisi 6 aikaan. Sieltä meidät kaikki turre-turistit sitten lastattiin kuin sardiinit konsanaan lava-autoihin ja rinkat heiteltiin auton katolle tai kuten kuvasta näkyy tungettiin auton peräosaan ihmisten jälkeen. 

Satamassa hyppasimme laivaan joka vei meidat muutamassa tunnissa Koh Taolle. Kun pääsin tanne on kuin olisin saapunut paratiisiin. Valkoista hiekkaa, turkoosia merivettä, aurinkoa, viileä tuulenvire, leppoisaa tunnelmaa ja hyvää ruokaa. Täällä voi kävellä minne tahansa ilman kenkiä ja eikä täällä oikein voi stressata mistään. Kävin ilmoittautumassa myös sukelluskurssille, joka alkaa parin päivän päästä kun saan parannuttua pienestä flunssasta. Nuhaisena kun ei voi sukeltaa, täytyy siis keskittya chillailuun ja kirjan lukemiseen välillä juoden tuoreista hedelmistä puristettua mehua. Mangomehua olenkin jo testannut, hmmm!

Bangkok, Thaimaa

Saavuin Bangkokiin eilen illalla ja etsin tieni Etzzz hostelliin erinaisten junien ja metrojen avulla. Metrolla kun matkusaa, siella on aina turvatarkastukset ja arvatkaa vaan kun on rinkka selassa ja vartija pyytaa avaamaan rinkan joka on ihan taynna...Avasin toki, kun pyydettiin, mutta vartija pyoritteli paataan niin ettei sen enempaa alettu penkoa, siina kun olisi voinut menna tovi jos toinenkin. :) Aamulla suuntasin turistikierrokselle Royal Palace temppelialueelle. Olen aikaisemminkin kaynyt temppelialueella, mutta koska mielestani se on niin hieno halusin nahda sen uudelleen. Paatin ottaa haasteen ja matkustaa paikallisbussilla ja jokilaivalla temppelialueelle. Bussilla liikkuminen on sinansa haastavaa koska bussipysakeilla ei lue aikatauluja, bussien numeroita eika bussissa seuraavan pysakin nimea. Otin kayttooni "kysyva ei tielta eksy" metodin ja paasin ongelmitta perille, puolen tunnin junamatkasta maksoin 0.19e. Jokilaivasta maksoin menomatkalla 0,95e ja koin tulleeni huijatuksi koska paikalliset maksoivat vain 0,35e. Huvittavaa, etta tallaisista rahoista voi olla pahoillaan :)

Kuninkaallinen temppelialue on taynna toistaan hienompia ja hohdokkaampia temppeleita, patsaita ja seinamaalauksia. Maalaukset ovat n.200vuotta vanhoja ja ne uudelleen maalataan joka 15 vuosi. Eli siis kokoajan jossain pain uudelleen maalataan. Temppelit ovat kullattuja ja pienin mosaiikein koristeltuja. Samaan aikaan vierailuni aikana pidettiin yhdessa temppelissa jonkin sortin messu ja munkkeja ja paikallisia oli paljon liikkeella. Tosin turisteilla ei ollut asiaa osallistua messuun. Toki eihan siita mitaan olisi ymmartanytkaan. Matala aaninen miesmunkki? puhui rauhallisella aanella pitkaan ja rauhoittavasti. Kai siita itsekin jotain sielunrauhaa sai matkaa varten.

Paluumatkalla osasin jo jokilaivassa matkusaa paikallisten hinnalla. Jokilaivalla matkustaminen oli oikein mukavaa, mutta ehka en lahtisi suosittelemaan paikallisbussia, ellei sitten ihan kokemuksena. Bangkokin ruuhkassa kun jarrua-kaasua-jarrua-kaasua jne. tekniikka oli vahintaankin mielenkiintoista hytkytys matkustamista.

Bangkokista matkustin yojunalla Chumphoniin. Yojunassa kavin tutustumassa thaimaalaiseen junaravintolaan jossa kavin syomassa paivallista. Tunnelma oli huvittava. Tukeva tarjoilijatar tanssahteli vahan valia ravintolavaunun kaytavalla tarjoilujen valissa. Musiikkikattaus oli kaiken kattava Boney M:n Daddy coolista Europen final countdowniin. Ravintolavaunun sisustus oli myos mielenkiintoisen varikas ja elamaa nahnyt kuin myos istuimet joissa kivasti hyllyi ja hytkyi junan matkustaessa tasaisesti eteenpain.

Stockholm, Ruotti

Lähdin Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 7.00 ja saavuin Tukholma-Arlanda lentokentälle 7.00. Ihanaa, kun naapurimaahamme Ruotsiin voi matkustaa kuluttamatta siihen aikaa. Otin parit päikkärit lentokentällä ja suuntasin kohti aurinkoista Tukholmaa. Luvassa olisi päiväseikkailua ja ex tempore nähtävyyksiä. 

Ensin suuntasin (lue: löysin vahingossa) Stadshusetin kulmille ihastelemaan sitä joka puolelta, komia pytinki! Ja tämän jälkeen ajattelin lähteä etsimään Abba museota, josta olin lukenut bussimatkalla, äkkiä infosta tempaisemastani turisti infosta. Käveltyäni ehkä jonkun 100km löysin sen vihdoin! Siinä välissä tuli nähtyä paljon laivoja, kauniita maisemia! 

Abba museossa sain käteeni puhuvan ”kaukosäätimen”, jossa Abban laulajat itse kertoivat tarinoita Abbasta, eri vaiheista ja sen laulajista. Puhuvan kaukosäätimen sai joko ruotsiksi tai englanniksi puhuttuna, teidän arvailujen varaan jää kumman kielen valitsin ;) Huippua oli se että se ei todellakaan ollut perinteinen tylsä museo, vaan erittäin vuorovaikutteinen pläjäys. Siellä pääsi itse laulamaan, tanssimaan ja tekemään musavideota yhdessä Abban kanssa (virtuaalisesti). Ja minähän tietenkin kokeilin kaikkia näistä :D Jos Tukholmassa siis on vain yhteen juttuun aikaa, niin musiikista tai Abbasta kiinnostuneille voisin hyvinkin suositella tätä museota! He mainostavatkin museotaan että sieltä lähtee tanssien pois. Hymy huulilla ainakin!

 

On nämä naapurimaamme kansalaiset kummaa sakkia. Kaikki vaan nauraa! Varmasti on jotain onnellisuuspulveria lirahtanut juomaveteen, sen verta onnellista väkeä oli kaupunki täynnä!

Vielä eräs asia johon kiinnitin tänään huomiota, oli poliisien määrä. Niitä oli joka kulmassa, erityisesti Royal Hotellin lähellä parveilemassa ja aikani tätä pähkäiltyäni lopulta taksikuski osasi kertoa minulle, että huomenna saapuu pelipaikoille itse USA:n presidentti ja paikalle on tästä syystä hankittu 2000 poliisia. Minä kun luulin, että Tampereella niitä on paljon, kun niitä siellä koulutetaan. Voin kertoa, että kakkoseksi jäi Mansen poliisipartiot. Jäin sitä poliisien määrää sitten siinä ääneen ihmettelemään, niin taksikuski osasi arvella, että varmaan naapurikaupunkienkin poliisitkin on hälytetty paikalle VIP henkilön kunniaksi. Taas tuli todistettua se fakta, että oli kyseessä kaupunki kuin kaupunki, taksikuskit tietää. Kysy niiltä, aina jos joku asia askarruttaa!

Paluumatkalla Tukholmasta Arlandan kentälle hämmensi yksi asia. Nimittäin se, että bussissa kuunneltiin suomenkielistä radio-ohjelmaa ja suomalaisia pop/iskelmäkappaleita! Välillä tuli ruotsiksi juontoja, mutta jälleen siihen perään suomalaista laulantaa. Kyllä naapurimaamme osaa yllättää.

Ensimmäinen lähtöaika tänään kohti Bankokin ihmettä oli 15.45, sitten 20.30 ja nyt 00.25. Alan olla aika täynnä jo kun kolmatta ruokakuponkia (á 150SEK) työnnettiin taas käteen. Ehkä jälkiruokaa tällä kertaa, kiitos vaan Norwegian, jolla ruuat eivät kuulu lennon hintaan ;)