Tulamben-Ubud, Bali, Indonesia

Yhden yön pikavisiitti Tulambenissa oli mielestäni mukava ja 2 päivää sukeltamiseen riittävä. Kävin katsomassa Liberty -hylkyä joka oli vaikuttava näky. Iso rautamöykky meren pohjassa! Liberty on amerikkalaisten rahtilaiva, joka on rakennettu toisen maailman sodan aikaan. Liberty upposi vuonna 1942 japanilaisten ansiosta. Hylky on 125m pitkä ja se on uponneena 50m rannasta. Hylky kuhisee elämää! Siellä on paljon kaloja, riuttaa ja tietenkin sukeltajia. Tulamben on pieni kylä jonka suurin turismin keino on sukellus. Aamusta sukelsin 2 dyykkiä, toisen hylyllä, toisen coral gardenissa. Tämän jälkeen suihku ja kamat kasaan ja nokka kohti Ubudia. Sama kuski joka toi minut Tulambeniin kuskasi minut myös Ubudiin. 2 tunnin ajelun jälkeen saavuin Keski-Balille Ubudin kulttuurikaupunkiin.

Löysin pienen etsinnän jälkeen edullisen 3 Dewi´s kotimajoituksen (pramea hotellihuone), jossa on oma terassia josta on näkymä sisäpihalle jossa on kotitemppeli. Aidan takaa pilkottaa riisipelto. Rauhallista ja mukavaa! Ubudin keskusta on nimittäin aika sekamelska liikenteen vuoksi. Huoneen hintaan kuuluu aamiainen, tuuletin, lämmin vesi, kylpyamme, "oma akvaario" joka kiertää pihaa. Kaikki tämä vain 10€:lla.

Maisema kujalta katsottuna, oikeanpuolimmainen talo on 3 Dewi´s

kotialttari

Majoituttuani suuntasin Ubudin keskustaan. Kaupungissa on erityisen paljon taidemaalareita ja puuseppiä (ja todella taidokkaita sellaisia), sekä gallerioita, tanssiesityksiä ja ruokapaikkoja pilvin pimein. Keskusta vilisee autoja ja mopoja, turisteja on paljon ja niin on kauppoja ja kauppiaitakin. Täällä en uskaltaisi vuokrata omaa skootteria, vaikka monet turistit niin ovatkin tehneet.

Tanssi kiinnostaa kovin maassa kuin maassa, joten päätin iltapuhteiksi vielä käydä katsomassa perinteistä Balilaista tanssia Ubudin palatsin alueella. Tanssijoiden pukujen väriloisto oli upeaa ja rumpu- ja lyömäsoittimien kilkatus erittäin korkeatasoisen kuuloista. Tässä muutama kuva tanssiesityksestä.

 

Lembongan-Sanur-Tulamben, Bali, Indonesia

Eilen oli viimeinen päivä Lembonganin saarella. Odotuksia ilmassa lähdimme sukeltamaan aamusta, josko tänään olisi mola mola päivä. Veneessä meillä oli kaksi sukellusryhmää, owd kurssin käyneet (perustaso) ja vähän pidemmälle ehtineet. Itse kuuluin tähän jälkimmäiseen ja mieltä hiveli kovin, kun toisen sukellusporukan divemaster (sukellusopas) kutsui meitä experteiksi, HIHII!

Tässä viimeisen päivän ryhmä rämä.

Sitten pari muuten vaan kuvaa...(ensimmäisessä saippuaa silmässä)

Valitettavasti tästä välistä puuttuu kaikki ne hienot sadat värikkäät kalat, riutat, isot kilpikonnat ja muut kaikki mitä vedenalaisessa maailmassa nähtiin, eli siis se minkä vuoksi tätä kannattaa harrastaa. Katsokaa vaikka täältä yksi youtube sukelluspätkä Lembonganilta niin pääsette vähän fiilikseen.

Jälkimmäisellä sukelluksella virtaus toi kylmää vettä mukanaan, niin että vaikka kaikilla olisi vielä ollut ilmaa jäljellä nousimme 60 minuutin jälkeen pintaan. Normaalisti veden lämpötila on 27C ja virtaus toi 22C vettä. Alkoi oikeasti hampaat kalajamaan yhteen ja pidin jo käsivarsista kiinni kun paleli niin kovin. Melkein olisi saanut olla kuivapuku yllä, eikä 5mm pitkä märkäpuku. Vähintäänkin huppu ja hanskat!

Aamusta suuntasin pikapaatilla jälleen talla pohjassa Sanuriin, majatalon isäntä halaili monta kertaa ennen lähtöä ja haki kartan, että saa selvyyden että missä minä oikein asun. Sanurin rannalla minua oltiin nimikyltin kanssa vastassa, tosin nimi vain etäisesti muistutti nimeäni. Etunimi ja sukunimi olivat molemmat ihan väärin, mutta tunnistettavia :) Sitten köröteltiin pitkin vuoristoja ja maissi- ja riisipeltojen vierustoja Pohjois-Balille 2,5h. Maksoin automatkasta 30€, koska en jaksanut käyttää koko päivää paikallisbusseissa istuskeluun. Saavuin siis jo puolen päivän jälkeen Tulambeniin. Sain edullisen huoneen Dive Concepts firmalta, jossa on samassa sekä bungalowit, ravintola että sukelluskoulu. Näppärää, paitsi että kaikki muut puhuu ranskaa. Noh, eipä ainakaan tarvi olla sosiaalinen tänään, voi keskittyä virtuaaliseen sosiaaliseen elämään, onhan sekin tärkeää. Pääsin siis tänään jo sukeltamaan, koska olin ajoissa paikalla. Huomenna aamusta katsastamaan Liberty hylky. Iloitsin siitä että veden lämpötila on 29C ja voi sukeltaa 3mm märkäpuvulla ja jopa lyhyellä, jos haluaa. Valitsin kuitenkin eilisen kokemuksen perusteella tänään vielä pitkän märkkärin, jos vaikka tulee kylmä. Mutta onneksi ei tullut!

Tämä kuva on jostain matkan varrelta Itä-Balilta.

Sukelluksen jälkeen istuskelin tässä "omassa ravintolassani" päivällisellä ja divemaster kysyi ohimennen että olenko huomannut tulivuoren. Olin ihan hoo moilasena että jaa mitä!? Tuossa aika lähellä on siis tulivuori josta pulppuaa laavaa, vaikuttavan näköistä. Anteeksi, että oli pimeää kun otin tämän kuvan (tai ei kai sellaista voi pyytää anteeksi...).

Hihittelyä

Hassuja nuo kiinalaiset (kaikella kunnioituksella, mutta) tänään kun oltiin sukeltamassa ja odoteltiin siinä sukellusten välissä että pinta-aikaa tulee tunti täyteen seurasin mielenkiinnolla, kun kiinalaiset leikkivät vesileikkejään. Suuri osa kiinalaisistahan ei osaa uida, joten sukeltaminen ei ole heitä varten. Onneksi Indonesia on "no problem" (ei ongelmaa) kansaa täynnä ja innovaatioita syntyy. Täällä voi nimittäin käydä merenpohjassa "sukelluskävelyllä" niin, että laittaa päähän painavan sukelluskypärän ja laskeutuu max 5 metriin portaita pitkin. Pohjassa yksi sukellusopas valvoo, ettei mitään ongelmia tule. Siellä sitä sitten voi katsella kaloja ja riuttaa paikoillaan (tai voi siellä kai pari askeltakin ottaa) pari minuuttia, jonka jälkeen onkin jo seuraavan vuoro. Vesiskootterillakin pääsi ajelemaan myös niin, että oli kuski ja sai itse vain istua kyydissä. Samaan all inclusive pakettiin kuului myös banaanilaivassa istuminen ja kumilautalla vedettävänä oleminen, kun vene veti näitä eteenpäin. Snorklaaminen tapahtui sekä pelastusliivien, pelastusrenkaan että rajatun alueen + snorklausoppaan johdolla. Jännää, eikö vaan! Sukellusoppaani kommentoi touhua siten, ettei itse uskaltaisi mennä sukelluskävelyyn, koska sukellus on hänen mielestään turvallisempaa :) Minun kanta on se, että jokaiselle jotakin!

Turisteille olen nähnyt myös isoja ja pieniä veneitä joissa on lasipohja, jos ei viitsi kastua. Tänne saarelle tehdään päiväristeilyjä Balilta ja laiva ankkuroi itsensä laiturikompleksiin lähelle rantaa. Tässä laiturihässäkässä on aurinkotuoleja, ravintola ja vesiliukumäki johon laitetaan vesi valumaan aina kun asiakkaita riittää. Myös vesiskoottereilla voi vedellä sielunsa kyllyydestä. Tällaisen reissun hinta ei olisi kaltaiseni reppureissaajan mieleen, mutta hauskaa siellä laivalla näyttää ainakin olevan.

Kun tuossa aiemmin rienasin, ettei täältä saa kunnon kahvia, niin olin väärässä. Bali Eco Deli tarjoilee loistavaa kahvia ja lisukkeeksi monenlaista kakkua, keksiä, mysliä, hedelmäsalaatteja jne. Ehkä hieman kalliimpaa kuin bali kahvi mutta 100 kertaa parempaa :)

Eilen illalla kun aallot olivat mielettömän isot ei iltapäiväsukelluskestani tullut mitään, koska kaikki sukellukset peruttiin myrskyn vuoksi. Täytyi siis keksiä muuta mukavaa. Menin siis hierojalle. Kokovartalo hieronta maksoi n.7€/h. Thaimaaseen verrattuna se oli hieman hellävaraisempaa, hieroja ei missään vaiheessa seisonut selkäni päällä tai vedellyt raajoja ties minne. Thaimaassa käytettiin viilentävää salvaa, täällä rutkasti öljyä. Pidin molemmista, sekä täällä että Thaimaassa. Vaikkakin molempien hierontojen jälkeen selkäni oli kuin joku olisi hakannut minut, mutta niin se on Suomessakin jos ei ole käynyt hetkeen. 

Tänään näin kun kylän hindutemppelissä lapset opettelivat soittamaan seremonialauluja, rummutus ja kilkatus oli kyllä kivan kuuloista!

Sukeltamisesta vielä. (jos kyllästyttää skippaa tästä eteenpäin ;) Olen siis nyt sukeltanut 7 dyykkiä ja huomenna olisi vielä 2 tiedossa. Bali Diving Academy Lembongan on ollut erinomainen valinta. 1 sukellus maksaa n. 30€, eli hieman kalliimpaa kuin Thaimaassa, mutta onpa hyvä palvelu. Kun sukeltaa fundiveja (hupisukelluksia) ei ennen sukellusta tarvitse kuin vetää märkäpuku ja kengät jalkaan. Firma on jo kantanut BCD:n (liivin), painovyön, tankit, maskit ja räpylät veneeseen. Toki jokaisen vastuulla on tarkistaa kamppeet ennen mereen menoa huolellisesti. Tankkeihin laitetaan 200baria tai joskus enemmänkin, eli aika hyvät on oltavat! Toisaalta täällä kyllä kuluukin enempi ilmaa, koska virtauksia on huomattavasti enemmän kuin Thaimaassa. Eurooppalaisen sukelluskoulun valinta on mielestäni suositeltavaa täällä "no problem" maassa, hommat hoidetaan ainakin niin kuin kuuluu. Oppaat osaavat hyvin englantia ja ovat varmasti ammattitaitoisia ja kokeneita. Suomalaista sukellusopasta ei ole tullut vastaan, mutta ei ole kyllä ketään suomalaisia turistejakaan näkynyt koko 5 päivän aikana. Saksalaisia ja ranskalaisia on paljon. Jään alla sukeltamista moni paikallinen ihmettelee, hullun rohkeaa kansaa suomalaiset sukeltajat (jotka siis sukeltavat Suomessa). Itse en ole kovin vakuuttunut Suomessa sukeltamisesta. Täällä veden lämpötila kun on paljon kylmempi kuin Thaimaassa, eli n. 27C ja se tuntuu joskus TOSI JÄÄTÄVÄN KYLMÄLTÄ! Varsinkin jos on virtauksia, niin menee aivan kananlihalle välillä. Hassua eikö!? Ja jos Suomessa veden lämpötila on 27C niin sehän on ihanan lämmintä!

Mantoja ja Mola molaa ei toistaiseksi bongattu, huominen vielä mahdollisuus, kun sukellan pari sukellusta vielä huomis aamuna, sitten suuntaan iltalaivalla takaisin Sanuriin ja sieltä ylihuomenna Tulambeniin Pohjois-Balille Liberty hylkyä katsastamaan.

Skootterilla ympäri saarta

Vuokrasin kahdeksi päiväksi skootterin naapuriperheeltä. Maksoin alle 7€ kahdesta päivästä. Lähdin kiertelemään saarta erittäin hitaalla vauhdilla! Paikallisten kanssa ei kannata alkaa kisaamaan. 7 vuotiaasta alkaen, ellei jotkut nuorempanakin jo täällä ajetaan skootterilla. Skootterilla kuskataan kaikki, 5 henkinen perhe, säkkituoli tai kaadettu puu. Kissat ja koirat kulkevat mukana samalla kun haetaan ruokaa perheelle. Naiset ovat todella taidokkaita kuljettamaan asioita (ruokia, kukkakoreja jne) päänsä päällä. Eilenkin näin että eräs mamma oli hakenut aamiaista skootterilla ja tarjotin oli hänen päänsä päällä kun hän ajoi skootteria. Hän kyllä herätti paikallisissakin hymyilyä.

Tällaiset näkymät avautuvat vuoren huipulta, näkymä Lembonganin Jungut Batu ranta.

Saarella on todella paljon temppeleitä ja uskonto kuuluu jokaisen paikallisen arkeen. Eilen skootterilla ajellessani matka pysähtyi kun yhtäkkiä risteyksen valtasi hinduparaati jotka soittivat rumpuja ja kilkuttimia ja kantoivat kukkia ja patsaita mukanaan. Kaikilla oli hienot vaatteet yllään. Toivottavasti vielä törmään vastaavaan niin ehdin ottaa kuvan kulkueesta, se oli hieno näky.

Jokaisessa kodissa ja ravintoloissa on tällainen alttari, johon laitetaan kukkia, hedelmiä ja suitsukkeita.

  Paikallinen hautausmaa.

Tästä ajoin skootterilla viereiselle Nusa Ceninganin saarelle ja puolessa välissä siltaa mietin että mihin olen oikein pääni taas laittanut. Sillan lankut kolisivat ja hytisivät ja sillalla ei mahtunut ajamaan kuin yksi skootteri kerrallaan, jos vastaan tuli ihmisiä, oli melkein pysäytettävä vauhti.

Merilevä kuivatetaan pressun päällä auringon paisteessa sen jälkeen kun se on lajiteltu (eri väriset eri paikkaan) ja puhdistettu roskista. Merilevä on yksi saaren elinkeinoista.

Kaikenlaisia asumuksia täällä on, tässä eräs hienoimmista.

 Jälleen yksi mieletön auringonlasku.

Pöperöä pöytään

Ruokahan on täällä ihan todella halpaa. Paikallinen Bali kahvi on järkyttävän pahaa, en tiedä kumpi on pahempaa pikakahvi vai paikallinen. Siihen ne pahat asiat sitten jääkin. Muu on nimittäin aivan mielettömän hyvää! Monesti ruokalistalta löytyy paistettua nuudelia tai riisiä kasviksilla ja jollain lihalla tai merenantimilla jos haluaa. Thaimaaseen eroavaisuutena on se että aika usein olen saanut ruokani päälle paistetun kananmunan. Tähän annokseen kuului ekstrana myös parit satay tikut.

Tällaisesta kojusta sai erittäin edukasta tulista nuudeli keittoa johon leikattiin riisipalloja.

Kadunvarsikioskeista voi ostaa kaikenlaista ruokaa, mm. tämä päivällinen pakattiin käärepaperiin.

Annos sisältää mm. riisiä, kanaa, possua, kananmunaa, kookosta, ituja, papuja, pähkinöitä ja paljon mausteita. Sitten vaan käsienpesulle ja syömään! Ehkä paras saarella syömäni ruoka! 

Sitten tietenkin satay tikkuja pitää aina välillä ottaa pikku välipalaksi.

Chilejä sais halpaan hintaan, mutta kun ei millään voi kantaa niitä täältä asti.

Lembongan

Pieni saari Balin itäpuolella on osoittautunut oikein miellyttäväksi paikaksi vierailla. Ihmiset morjestelevat ja kysyvät kuulumisia. Majapaikkani ihana vanha herra saa kerta toisensa jälkeen hymyn huulille. Sukellukset ovat menneet muuten nappiin, mutta mantoja eikä mola molaa ole näkynyt, lieneekö syynä täysi kuu vai huono ajoitus vai liialliset sukeltajamäärät, varmaan kaikki edellisistä. Molempia on kyllä bongattu lähiviikkoina ja päivinä saaren sukelluspaikoissa. Tämän päivän sukellus ei ollut lainaan turha, sillä näin kahdenlaisia haita. Triggerfish meinasi vähän nostattaa pulssia kun huiskenteli ison ruhonsa kanssa ikävästi lähistöllä, onneksi se leppyi äkkiä. Täällä kuulemma triggerit eivät ole lainkaan ärhäkkää sorttia. Nestehukka meinasi pistää pienen sukeltajan huonoon kuntoon ja kun palautin itseni taas perusasioiden äärelle, söin, join ja nukuin, niin saatiin neiti taas ihmisten ilmoille.

Jospas laittaisin hieman fotoja, koska ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Tässä jo aikasemmin mainitsemani majatalon isäntä joka kutsuu minua "Boss" nimellä. Aivan loistava papparainen!

Tällaisia kukkakoreja ihmiset laittavat taloissa joka huoneeseen (käsittääkseni) ja melkeinpä minne vain, keskelle risteystä, meren rantaan, uskonnollisille hindualttareille, sinne ja tänne.

Kun kukkakorit lasketaan, niiden päälle ruiskutetaan pienestä pullosta jotain vettä(?) ja kädellä huiskutetaan merelle päin.

Joka ilta on toistaan hienompia auringonlaskuja.

Illalla palaavat myös merilevää keränneet laivat rantaan. Miehet kantavat kahta koria kerrallaan, naiset yhtä päänsä päällä. Vahvoja ihmisiä!

Bali, Lembongan

Toissapäivänä saavuin Balille illalla. Lentokentältä otin taksin etelä-Balille Sanurin rannalle jossa etsin itselleni huokean huoneen. Aamusta hyppäsin laivaan, päämääränä Lambonganin saari Balin itäpuolella. Ennen kuin pikavene lähti matkaan, kuski laski kukkakorin mereen (lahjana korkeimmalle) ja sitten "hanaa prätkähiiret hanaa!". Valitsin itselleni sellaisen penkin että siinä varmasti olisi pelastusliivit helposti saatavilla. Vajaa tunnin kuluttua saavuin tänne, Nusa Lembonganiin.

Pääsin heti eilen iltapäivästä sukeltamaan. Jo ensimmäinen sukellukseni oli uskomaton elämys. Tuhansia kaloja, myös sellaisia joita en ollut koskaan nähnyt, mielettömän hyvä näkyvyys ja värikkäitä koralleja ja riuttaa silmän kantamattomiin. Ainoa haaste oli kova virtaus, jossa sukeltaminen vaatii aloittalijalta rauhallista mieltä. Täytyy osata olla aloillaan, koska jos potkii vauhtia, menee virran mukana tuhatta ja sataa. En ole aikaisemmin sukeltanut näin kovassa virtauksessa ja kun alkujännityksestä pääsi, se oli mieletöntä! Ihan kuin olisi lentänyt kuin supermies eteenpäin. Heh!

Tänään aamusta kävin sukeltamassa seuraavat kaksi sukellusta ja näin mm. merikäärmeitä, pikkuisia punaisia mureenoita ja monia monia muita kaloja. Kumpikaan paikan hienouksista, mola mola tai manta, eivät sattuneet vielä vastaan. Suuntaan taas huomenaamusta manta pointille, josko silloin onnistaisi. (Koh Taollakin olin päivää liian myöhään kuin siellä oli bongattu valashai, höh, ensi kerralla sitten ehkä.)

Ruoka on aika samanlaista kuin Thaimaassa, mutta moneen ruokaan laitetaan paistettu kananmuna päälle. Hyvää nuudeli ja riisipainotteista ruokavaliota siis vielä 2 viikkoa tiedossa.

Asun erittäin edullisessa ( ja ei ehkä kovin hehkeässä) majatalossa, jota pitää iäkäs herrasmies joka kutsuu minua pilke silmäkulmassa "boss" (pomo) nimellä. Äänimaailma on mielenkiintoinen. Ääniä kuuluu seremonian ääniä hindutemppeleistä, takapihalla kanat kotkottavat ja kukko kiekuu, naapurissa joku soittaa viulua, ja hyvin soittaakin. Moottoripyörät huristelevat pienillä kujilla ja ihmiset vaihtavat iloisina kuulumisia. Tällä saarella on paljon moottoripyöriä joilla sekä paikalliset että turistit huristelevat kuumuudessa paikasta toiseen. Saaren päästä päähän jaksaisi kävellä päivässä, mutta kun lämpöä on yli 35C, ei moiseen hulluuteen ihan heti jaksa ryhtyä.

Täällä saa kokea olevansa miljonääri! 1€ on 15 000 IDR (indonesian rupiaa). Sukellukset ovat ehkä hieman kalliimpia kuin Thaimaassa, mutta ruoka ehkä vähän halvempaa. Tietenkin jälleen jos ei halua syödä paikallista ruokaa, joutuu siitä pulittamaan enemmän. Kuvia tulossa enempi, kun saan kameraa kuljetettua mukanani.

Laiska lomailija kuittaa.