Ngorongoro-Serengeti

Perjantai aamusta silmät ristissä söimme varhaisen aamiaisen ja hyppäsimme safariautoomme jossa oli leopardikuvioiset penkit, jei! Ensin köröteltiin tasaista asfalttitietä hidastemöykkyjen kera Arushaan. Arushassa on n.1,4 miljoonaa ihmistä, joten sitä kai voidaan jo kutsua kaupungiksi, toisin kuin pikkuruista Moshin kyläämme, jossa on vain  184 000 ihmistä. Suhteet kun on vähän eri kun väkeä Tansaniassa on 45 miljoonaa. Faktat sikseen ja asiaan!

Arushasta ajeltiin koko päivä Ngorongoron läpi Serengetin kansallispuistoon. Matkalla näimme jo hirmuisen paljon eläimiä ja kamera lauloi kun ensimmäiset gasellit, kirahvit ja apinat tulivat vastaan. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä.

Illan suussa, tuntia ennen pimeän tuloa saavuimme Serengetin leirintäalueelle. Pikapikaa pystytimme teltat ja kun ne saatiin pystyyn hiekkakentälle, olikin jo pimeää.

Minulla ja Hennalla oli luksusteltta!

Puhvelin kalloja kasa

Leirintäalueen keittiörakennus

Mukanamme meillä oli oppaan lisäksi kokki, joka valmisti meille aamiaiset, lounasboxit ja illallisen leirintäalueella. Opas kertoi että kannattaa käydä vessassa ennen nukkumaan menoa, koska leirintäaluetta ei ole aidattu eikä vartioitu ja koska ollaan luonnonpuistossa elävät eläimet luonnollisesti vapaina. Tietenkin tuli yöllä vessahätä, mutta pinnasin ehkä 5 tuntia koska pelkäsin leijonia niin kovasti etten alkanut yhden vessahädän takia riskeeraamaan henkeäni. Aamulla pelko nolotti ja naruatti. Aamiaisen jälkeen hypättiin safaribiiliin ja koko lauantai kierrettiin ympäri Serengetiä ja nähtiin tosi paljon eläimiä.

Perillä on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan.

Avaan ikkunan

hengitän sisään maisemaa,

niin täydellistä, että pelottaa

Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen

Mitä sitten teen,

mitä sitten teen?

Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,

että meillä kaikilla on kotikin

Toisilla on joku, joka siellä odottaa

Nyt ei kukaan muista,

eikä tahdokaan.

Kiikarit oli kovassa käytössä

 

Toinen yö teltassa oli jo helpompi koska nukuin kuin tukki, onneksi niin. Aamulla kuulin että todella lähellä oli ollut paljon hyeenoita jotka olivat pitäneet konserttia ja opas kertoi että myös leijonia oli ollut lähistöllä. Eli ehkä minä en sittenkään ollut liian varovainen yöllä vessassa käynnin kanssa.

Kiitokset oikein lupsakalle safariseuralle! Kyllä elää taas monta vuotta enemmän kun tuli naurettua niin kovasti!

Afrikan tähteä ja ilon kiljahduksia

Maanantaina iloiset ja innokkaat oppilaat tervehtyvät minua kun saavuin töihin Mahabusin lapsivankilaan. Tänään olisi vuorossa maantietoa, jota nuoret olivat toivoneet yhdeksi oppiaineeksi. Olin etsinyt tietoja Tansanian naapurimaista ja tulostanut paperit. Porukka jaettiin viiteen ryhmään ja aloitettiin ryhmätöiden teko. Nuoret eivät olleet tottuneita tällaiseen työskentelyyn ja onnekseni minulla oli paikalla muutama vapaaehtoinen jotka toimivat tulkkeina (paikallisia naisia jotka  opiskelevat yliopistossa). Vaikkakin Mahabusissa on muitakin vapaaehtoisia, on tuntien valmistelu ja opetusvastuu täysin minun vastuullani. Muista aikuisista saan tulkkausapua. Hämmennystä herätti kun paperilla oli muutama kuva (lippu, kartta ja pari muuta kuvaa) jotka tulisi leikata paperilta ja liimata isommalle paperille. Tiedot jotka olin etsinyt olivat englanniksi ja joitain sanoja olin kääntänyt swahiliksi. Kaikki teksti tulisi kirjoittaa swahiliksi, huh mikä haaste kun ei ole yhteistä kieltä nuorten kanssa. Kun ryhmätyöt saatiin valmiiksi jokainen ryhmä sai esitellä naapurivaltionsa muille ja muut kirjoittivat muutamia faktoja maista ylös omiin vihkoihinsa.

Iltapäivällä pelattiin vielä Afrikan tähteä ja Unoa. Afrikan tähti ei ollut heille ennestään tuttu, mutta kovin innokkaita pelaajia löytyi heti kun otin pelin esiin laukustani.
Poikien kasvot loistivat kun he saivat rahoja käsiinsä ja salaman nopeasti alkoi rahaleikki. Pojat leikkivät että rahat ovat heidän omiaan ja kaikkien oli vuorollaan saatava rahat käteensä. Päivän päätteeksi päällystin rahat kontaktimuovilla, sen verran kovassa käytössä rahat olivat jo ensimmäisen päivän jälkeen.

Tiistaina oli vuorossa terveystietopäivä. Olin edellisenä päivänä ostanut kaupasta kaikille hammasharjat, hammastahnat, saippuat ja yhteisesti pyykinpesuainetta ison pussin. Opetin monenlaisia terveyteen liittyviä asioita: mm. käy suihkussa 2 kertaa päivässä ja pese hampaat, kasvot myös. Syö monipuolisesti, juo riittävästi vettä. Älä käytä alkoholia, tupakkaa, huumeita ja käytä kondomia. Olin piirtänyt aiheita kuvaavia kuvia, koska en ollut varma onko minulla tulkkia paikalla. Nuoret kuuntelivat tarkkaavaisesti ja keskustelua syntyi monesta aiheesta. Lopuksi vielä jokainen sai kuvan väritettäväksi. Kuvat liimattiin isolle paperille ja viereen kirjoitettiin swahiliksi pari sanaa. Erittäin onnistunut päivä, nuoret tykkäsivät ja itselleni jäi myös hyvä mieli!

Keskiviikkona oli matematiikka päivä. Nuoret ovat hyvin eri tasoisia matematiikassa joten tämä vähän aiheutti haastetta opetuksessa. Osa hallitsee jo hyvin haastavimpiakin kertolaskuja, kun taas osalle plus ja miinuslaskut olivat riittävän haastavia. Koitin seurata kultaista keskitietä ja opettelimme helpohkoja kertolaskuja. Kiertelin siellä täällä koittaen auttaa jokaista vähän. Osaa kyllä nyt ymmärtää ja arvostaa peruskouluopettajia enemmän, koska oli aika haastavaa opettaa niin montaa nuorta yhtäaikaa. Terkkuja vaan kaikille opekavereille!

Torstaina oli vuorossa englanninkielen opiskelua. Opettelimme ruumiinosia, värejä ja sääsanastoa. Lauloimme myös muutamia lauluja ja laululeikkejä, joista erityisesti pää-olkapäät laulu sai hymyn irtoamaan kaikilta. Iltapäivällä pelasimme paahtavan auringon alla tervapataa, joka sai jokaisen nuoren nauraa-kikattamaan ihan tosissaan. Rinkiä juostiin ympäri semmosta kyytiä, että välillä otettiin osumaa ringissä seisojienkin kanssa.

 

Kilimanjaro

Takapihalta näkyy muheva ja mehevä maisema, nimittäin Kilimanjaron vuori. Heti ensimmäisenä viikonloppunani minulla oli mahdollisuus lähteä päivävaellukselle Kilimanjarolle. TVL talolta meitä lähti 7 ihmistä vaelluskengät jaloissa ja retkieväät repussa autolla ensin vuoren juurelle autolla ja siellä ilmoittauduimme toimistossa että olemme lähteneet vuorelle. Valmiina seikkailuun!

Määränpäänämme olisi siis Kilimanjaron Mandara hut, eli ensimmäinen perusleiri, jossa vuoren valloittajat yöpyvät ensimmäisen yön. Mandara hut sijaitsee n.2720 metrissä ja sieltä kävisimme vielä pienen matkan korkeammalla ihailemassa maisemia.

Ensin matkanteko oli helppoa ja maasto vehreää metsää, jossa oli paljon naavaa ja sammalta puissa.

Jee ja vihdoin päästiin Mandara Hutille

Väsynyt mutta onnellinen. Voimaannuttavat sanat olivat käytössä ylöspäin patikoinnin aikana. Tulipa mieleeni myös että olisi voinut vähän käydä salilla ennen tätä reissua...

Lounasboxini sisältö

Apinoita näkyi siellä täällä, musta-valkoisia joilla oli pitkä karva sitten mustia ja näitä ruskeita. Näimme myös monenlaisia lintuja, jotka pitivät mielenkiintoisia ääniä. Joistain äänistä ei tiennyt oliko se apina vai lintu, sen verta ihmeellisiä ääniä kuului välillä.

Jossain kohtaa ihan yhtäkkiä metsä muuttui totaalisesti, kun siirryttiin tundra alueelle.

 Reipas vaeltajajoukkomme

Tämä oli korkein kohta, opas arvioi korkeudeksi n.3000m (tai muutama metri vajaa)

Maisemaa 3000 metrssä, kun lähdimme takaisin alaspäin kävelemään, oikealla opas nro1.

Toinen oppaamme

Tavaroiden kantajat saivat kyllä kunnioitukseni, niin vahvoja miehiä! Hyvä kun jaksoin kävellä pienen repun kanssa niin kantajat veivät hirmuisia lasteja vettä, ruokaa ja muuta tavaraa.

Kukkia, joita kasvaa vain Kilimanjarolla.

Ihan mieletön kokemus! Voi vaan hattua nostaa niille jotka kiipeää vuoren huipulle! On ne aika sisukkaita tapauksia! Itse en tiedä oisko musta siihen, ehkä olisi, jos vähän hankkisi paremman peruskunnon alle. Voin vaan kuvitella miltä vuoren huipulla tuntuu ja miltä siellä näyttää ( tai en voi ) kun jo päivän patikoinnin perusteellakin oli noin hienot maisemat (jotka eivät tietenkään näytä yhtään miltään valokuvassa).

Paluumatkalla ohitsemme ajoi muutama hääauto ja yhdellä lava-auton lavalla soitti iloinen puhallin- ja rumpusoitin bändi! Ihan mahtava meininki!

Illalla kun pääsimme takaisin TVL talolle oli meille lämmitetty sauna! Miten ihanaa! Sauna on pieni puusta tehty rakennus TVL talon pihassa, jonne juuri ja juuri mahtuu 6 naista liha lihaa vasten. Saunassa on tynnyristä tehty kiuas joka lämpiää puulla. Yövartijamme Babu oli sen meille ystävällisesti lämmittänyt. Kun olimme vilvoittelemassa saunan terassilla meni sähköt. Kiva. Oli todellakin säkkipimeää! Babu meni laittamaan taskulampun valossa generaattorin päälle ja valot palasivat. TVL talolla meillä on vain 3 suihkua ja ilmoittauduin menemään ensimmäisessä suihkuvuorossa suihkuun. Vesi oli kylmää mutta väliäkö tuolla. Seuraavat suihkuun menijät nimittäin saivat suihkutella taskulampun valossa sillä generaattorikin hajosi. Uutta generaattoria lähdettiin hakemaan kun autonavaimet löytyivät (niidenkin etsiminen oli jo melkoinen hässäkkä, HEH). Sitten kun Anna (joka on töissä TVL talolla) lähti hakemaan uutta generaattoria Hannan ja Louisin talolta auto jäi jumiin mutaan. Joku random tyyppi auttoi yön pimeydessä auton jälleen liikkeelle. Kun he palasivat yöseikkailultaan generaattorin kanssa, oli sähköt palautuneet. Semmosta.

Taskulamppu on kyllä elintärkeä kapistus täällä Tansaniassa, jossa sähköt menee vähän väliä. Kunhan on rento mieli matkassa niin kaikki asiat sujuu. Jos ei siihen aikaan kun on sovittu, niin joskus vähän myöhemmin. Täällä tosiaankin tunnetaan käsite african time (afrikkalainen aika) joka on jotain vähän sinne päin, yleensä 15-45minuuttia tai enemmänkin kuin oikea aika joka on sovittu.

Lastenvankila (ei luettavaksi herkille ihmisille)

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni. TVL talolta on 3km lapsivankilalle, jonne menimme yhdessä tulkkini (ja swahilikielen opettajani) kanssa. Lapsivankila on katulapsikeskus, jossa on tällä hetkellä 12-17vuotiaita nuoria. Perjantaina paikalla oli 20 nuorta, 18 poikaa ja 2 tyttöä. Lukumäärä vaihtelee päivittäin. Johtaja kertoi, että 20 on todella vähän, joskus voi olla 40:kin nuorta. Nuoret ovat tehneet jonkin rikoksen ja ovat tutkintavankeudessa oikeudenkäyntiin saakka. Rikosten vakavuus vaihtelee suuresti, joku on varastanut jotain pientä, kun taas joku toinen on syyllistynyt raiskaukseen tai tappoon. Suurin osa on tehnyt jonkun pienen rikoksen. Lapset viettävät aikaa Mahabusissa muutamasta päivästä jopa vuosiin, riippuen siitä miten heidän asiansa etenevät ja kuinka nopeasti heidän oikeudenkäyntinsä saadaan pidettyä. Tämän jälkeen lapset palaavat takaisin kadulle, jossa ovat asuneet jo vuosia, tai palaavat asumaan perheensä tai sukulaistensa luo. Osa lapsista on ollut koulussa useita vuosia ja osaavat hyvin kirjoittaa, lukea, matematiikkaa, englantia jne. kun taas osa ei ole käynyt koulua (juuri) lainkaan ja voivat vain jäljentää taululle kirjoitettua tekstiä.

Minut otettiin todella hyvin vastaan ja heti Mahabusiin päästyäni aloitimme päivän tutustumisella. Tämän jälkeen kyselin mitä kaikkea he haluaisivat tehdä seuraavan 4 viikon aikana(niin kuin sosiokulttuuriseen innostamiseen kuuluu). He luettelivat, että haluaisivat opiskella seuraavia; matematiikkaa, englantia, historiaa, maantietoa, planeettoja, terveystietoa ja kuulla Suomesta. Olin yllättynyt kuinka innokkaita he olivat. Aloitimme ensimmäiseksi englannin kielen aikamuodoilla, verbeillä ja eläimillä. Opin ehkä itsekin samalla vähän swahilia ;) Onneksi minulla on aina (tai ainakin lähes aina) mukana tulkki, sillä 3 päivän swahilikielenopinnoilla, kun ei vielä kovin paljoa opeteta... Todella hyvä mieli jäi ensimmäisestä päivästä! Ihania nuoria, tavallisia ja innokkaita. Ei ikinä uskoisi, jos ei tietäisi heidän taustojaan. Täällä lapset ja nuoret kunnioittavat aikuisia ja se näkyi jo heti ensimmäisen päivän perusteella. Lasten innostus oppia uutta on myös todella suuri. Täällä kun kaikki eivät pääse kouluun. Koitan siis pitää mielessä vain sen että koitan parhaani mukaan olla heille hyvä opettaja (johon ei hirveästi ole koulutusta, mutta väliäkö tuolla...) ja saada heille hyvä mieli joka päivä. Siinä on jo tavoitetta kerrakseen.

Lastenvankilalla on johtajan lisäksi sosiaalityöntekijä ja paikallisia naisia, jotka toimivat vartijoina. He eivät tee lasten kanssa juurikaan mitään, koska ajatusmaailma on sellainen että koska lapset ovat rikollisia, ei heille ole tarvetta pitää koulua tai muita aktiviteetteja. Tämän vuoksi lapsivankilalla on paljon vapaaehtoisia ja harjoittelijoita, jotka pitävät heille koulua ja muita aktiviteetteja. Mikäli paikalla ei ole vapaaehtoisia, voivat lapset joutua olemaan lukittuina makuuhuoneisiin.

Vankilassa tytöille ja pojille on omat makuuhuoneet (dormit), eli yksi huone, joka on täynnä kerrossänkyjä. Tämän lisäksi on pieni piha-alue, jossa he voivat pelata jalkapalloa jne. Luokkahuone on pieni ja ihan riittävä 20 hengelle, mutta jos sinne laitetaan vielä toiset 20 lisää alkaa jo olla aika tiukat paikat. Luokassa on pöydät, tuolit, liitutaulu sekä pari pientä kaappia, jossa on jokaisen vihot ja kynät sekä muutamia pelejä. Lapset itse valmistavat ruuat muutaman hengen ryhmissä kukin vuoroviikollaan vankilan pienessä ja vaatimattomassa keittiössä. Lapset myös itse siivoavat, pesevät pyykit ja pääsevät osallistumaan puutarhatöihin. Vankilan aitojen ympärillä on toinen aidattu alue, jossa nuoret pääsevät 4-5 hengen ryhmissä hoitamaan puutarhaa ja samalla oppimaan miten voisivat jatkossa itse kasvattaa hedelmiä ja vihanneksia. Alueella on isohko kasvimaa ja paljon erilaisia hedelmäpuita. Vapaa-ajalla nuoret tykkäävät pelata pallopelejä, Unoa, kuunnella musiikkia ja tanssia.

Lapsivankila ei saa riittävästi tukea valtiolta ja tästä syystä ei voida palkata riittävästi henkilökuntaa, eikä ostaa mitään ylimääräistä nuorille. Ajattelinkin, että voisin ostaa heille heidän tarvitsemiaan asioita ja johtaja lupasi maanantaiksi tehdä minulle listaa asioista, joita vankila tarvitsisi. Ennakkotietojeni ja näkemäni perusteella he tarvitsevat sinne vaatteita, koulutarvikkeita, saippuaa, pelejä ja joskus jopa ruokaa.

Mikäli joku on kiinnostunut lahjoittamaan pienen rahasumman (muutamalla eurollakin saa jo paljon) voi minun tilille laittaa rahaa, niin voin ostaa lapsivankilalle tai nuorille asioita. Voin ottaa kaikista lahjoituksista kuvan ja laittaa tänne blogiin niin tiedätte sitten mitä teidän rahoillanne on ostettu. En tiedä vielä voinko ottaa vankilalta kuvia, mutta voin selvittää asiaa. Ainakin pelkistä huoneista voin ottaa ja ehkä sellaisia kuvia, joissa ei kenenkään kasvot näy tunnistettavasti. Jos laitatte minun tililleni rahaa niin voitte laittaa viestiin mitä haluat heille ostettavan esim. "koulutarvikkeita" tai jos ei ole väliä niin vaikka "lahjoitus". Laita viestiä myös sähköpostiin piia.k.seppala@gmail.com tai facebookiin niin tiedän että olet laittanut rahaa. Lahjoituksia voi laittaa tililleni 30.10. asti. Työskentelen lapsivankilalla 1.11. asti.

Pankki: POP Pankki (Kurikan Osuuspankki)
Nimi: Piia Seppälä
Tilinumero: FI0847261020082775

TVL talossa asvat Tiia ja Nina työskentelevät Msamarian katulapsikeskuksessa ja siellä on paljon lapsia, joilla ei ole varaa mennä kouluun. Mikäli haluat lahjoittaa rahaa lapsille, että he pääsevät kouluun, voit lukea TVL talon Tiian ja Ninan Tanzaniablogia. Tilitiedot alla. Keräys kestää 17. lokakuuta asti, jotta heille jää aikaa hoitaa koulusopimukset ja tarvikkeiden hankinta keskukseen.

Pankki: HELSINGIN OP PANKKI OYJ 
Nimi: Nina Nummela
Kansainvälinen tilinumero: FI44 5542 2320 3095 86

Myös jos haluat lähettää tänne jotain, on sekin mahdollista. Ks. www.tanzaniavolunteers.com sivuilta osoite ja infoa asiasta minua ennakkoon.

KIITOS PALJON JO ETUKÄTEEN KAIKILLE LAHJOITTAJILLE!
 

Moshi, Tansania

Saavuin Kilimanjaron lentokentälle maanantai-tiistai välisenä yönä ja majoituin Tanzania Volunteersin taloon. Tiistaina minulle pidettiin talo-orientaatio ja aloitin swahilikielen alkeiden opiskelun paikallisen Shainan opastuksella. Tanzania volunteers (TVL) talo on iso omakotitalo jossa on 1-4 hengen huoneita, joissa tällä hetkellä majoittuu 17 harjoittelijaa ja vapaaehtoistyöntekijää. Talossa on ihmisiä tällä hetkellä Suomesta, Ruotsista, Saksasta ja Australiasta. Paljon sosiaali- ja terveysalan ihmisiä. Talolla meillä on TVL:n omistajien Hannan ja Louisin lisäksi useita työntekijöitä, jotka pitävät orientaatiot, pitävät swahilikielen kurssit, toimivat tulkkeina ja hoitavat vapaaehtoisten ja harjoittelijoiden asioita, kuljettavat ihmisiä lentokentälle ja töihin. Tämän lisäksi talolla on 2 omaa kokkia, puutarhuri ja yövartija.

TVL talo (yllä ja alla)

toimisto

Talolla on iso olohuone ja keittiö sekä veranta, jossa voi viettää vapaa-aikaa. Talolla on 1 kissa, 4 vahtikoiraa, jotka ovat vapaina yöllä ja päivällä omassa aitauksessaan. Takapihalla on kanoja ja aasi ja mikä ihaninta 2 kilpikonnaa, iso ja mini. Tien toisella puolella on iso kanala, josta kuuluu aikamoista kaakatusta kokoajan.

Minikilpikonna

Iso kobe

Aasi ja kanat

Toinen orientaatiopäiväni alkoi eilen Moshin kaupunkiin tutustumisella. Kävelimme pölisevää kotikatuamme pitkin isommalle tielle, jossa hyppäsimme daladalan (paikallinen minibussi taksi) kyytiin. Daladalassa on istumapaikkoja ja viimeisimmille seisomapaikkoja. Kyytiin mahtuu niin paljon kun vain saa sisälle tungetuksi ihmisiä. Tunnelma daladalassa on siis vähintäänkin tiivis! Kaupunkikierroksella tutustuimme kaupunkiin, mitä löytyy mistäkin. Sitten palasimme takaisin TVL talolle ja iltapäivä oli jälleen swahilinkielen opiskelua.

Kolmas ja viimeinen orientaatiopäiväni oli tänään. Se hujahti swahilinkielen opintojen parissa ja orientoituessa huomiseen ensimmäiseen työpäivääni Juvenile jailissa eli lapsivankilassa.

Talo kuhisee elämää ja ihmiset ovat todella iloisia ja vastaanotto oli lämmin! Talon takapihalta näkyy Kilimanjaro vuori, joka tosin on ollut pari päivää pilviharson peitossa. Kilimanjaron vuori on hienon näköinen, koska sinne on satanut muutama päivä sitten lunta. Viikonloppuna olisi luvassa päivävaellus Kilimanjarolle ja seuraavana viikonloppuna safarille Tarangire-Ngorongorolle 2 päiväksi 1 yöksi.

Addis Abeba, Etiopia

Afrikka saavutettu. Astuin lentokoneesta ulos Etiopiassa ja yllätyksekseni siellä oli viileää! Mitäh, siis olen Afrikassa ja hyvä että minulla on pitkähihainen paita ylläni. Lentokoneessa ja bussissa kun aina tulee olla melkein toppavaatteet yllä.

Siirryin sisälle lentokentälle ja ero euroopan ja aasian isoihin lentokenttiin oli huikea. Tämä kenttä ei tosiaan ollut mikään ostosparatiisi, niin kuin monet muut pääkaupunkien kentät. Kello oli aamu 7 ja lentoni lähtisi keskiyöllä. Nyt vain reipas mieli matkaan ja aikaa kuluttamaan.

Istuskelin tietokoneenin kanssa lentokentän ravintolassa kun eräs lentokenttätyöntekijä tuli istumaan samaan pöytään kanssani syömään aamupalaansa. Hassua, suomessa niin ei tapahtuisi, ellei kaikki pöydät olisi täysiä. Työntekijä kyseli kuulumisia ja milloin lentoni lähtisi. Kerroin että keskiyöllä. Työntekijä sanoi että mene ihmeessä Ethiopian airlinesin toimistosta kysymään josko pääsisin hotelliin päiväksi. Näin tein, jonotin ehkä tunnin että sain hotellin varattua. Samaan hintaan (joka oli ilmainen) kuului kuljetukset. Hotellilla sain ilmaisen lounaan ja päivällisen, mahdollisuuden nukkua ja käydä suihkussa, tietenkään nettiyhteyttä unohtamatta. Voi luoja mikä mäihä!, mietin. Addis Abebassa en sen enemmän kierrellyt mutta parvekkeelta näkyi iso kirkko (josta en hoksannut ottaa kuvaa) ja googlaamalla selvisi että 60% väestöstä on kristittyjä ja loput kaikkea mahdollista. Mielenkiintoisin oli se että pieni osa väestöstä ovat sekä kristittyjä että muslimeja, yhdistelevät molempia uskontoja. Ainoa hotelli koko reissussa, jossa on kristallikruunuja, kyllä kelpaa, ja vielä ilmaiseksi. En kyllä tajua miten tämä koko lysti oli maksutonta...elämä on.

Kuala Lumpur, Malesia

Ostin nuukuuksissani lennot joiden välillä ehtisin yöpyä yhden yön Kuala Lumpurissa. Tietenkään ei tullut mieleen selvittää, että saadakseen leiman passiin Malesiassa pitää passin olla voimassa 6kk vierailun jälkeen, tietenkään mulla ei ollut kuin vähän vajaa 6kk. Mutta onni onnettomuudessa, minulle myönnettiin lupa viettää 2 päivää vaikkakin passi menee maaliskuussa vanhaksi. Ottakaa muut opiksi.

Lauantainaa aamusta saavuin etukäteen varaamaani hostelliin, tai ainakin niin luulin. Hostelleja kun on alueella 2, eli tietenkin sinne väärään taksikuski vei minut. Pääsin kuitenkin majoittumaan kyseiseen hostelliin. Päiväunten jälkeen lähdin kävelylle läheiseen Central Marketiin, joka on täynnä käsitöitä yms. Central Marketissa on myös ruokatori jossa on keskellä pöytiä ja seinustat täynnä erilaisia ravintolakoppeja. Isollakin porukalla varmasti jokainen löytää syötävää.

Central Marketin vieressä olevalla lavalla oli perinteisen musiikin esityksiä, promosivat Pohjois-Malesiassa sijaistevan Kentalan kulttuurikeskusta. Lavalla oli monenlaista laulua, soittoa, tanssia. Itsekin pääsin soittamaan rumpua, tosin oli aika helppoa verrattuna Ngoma-tunteihin joilla olen käynyt tampereella...

Kävin pyörimässä myös Chinatownissa joka on ihan kulman takana. Kaikkea ja mahdollista mitä vaan voi ihminen tarvita!

Tänään sain päiväseurakseni Kiinalaisen naisen, Sanitan, joka oli myös yksin reissussa. Hänen kanssaan päätettiin lähteä Hopp on hopp off bussikierrokselle.

Ensin tutustuimme  national museumiin, jossa oli monenlasita historia- ja kulttuuritietoa. Luista ja vanhoista astioista en viitsinyt kuvia ottaa, mutta tämä oli niin hieno että voisin sellaisen kotiini ottaa.

Malesialaiset ovat mielenkiintoista kansaa. Malesiassa on eniten malajeja jotka ovat muslimeja, toiseksi eniten on kiinalaisia jotka ovat taolaisia ja kolmanneksi eniten on intialaisia jotka ovat hinduja. Malesialainen kulttuuri on siis näiden kolmen kansan sekoitus ja ruokaelämyksiä on laidasta laitaan. Jos siis syöt Malesialaista ruokaa, voi se olla malajien ruokaa, intialaista tai kiinalaista. Borneossa taas on vaikutteita indonesialaisesta ruuasta ja Pohjois-Malesiassa thaimaalaista ruokaa.

Museon jälkeen hyppäsimme bussiin ja kävimme valokuvaamassa upeaa Royal Palacea. Laulava vartija hymyilytti turisteja.

Seuraavana suuntasimme Petronasin torneja ihailemaan. Itse olen tornit jo nähnyt viime kesänä ( eivätkä ne nyt NIIN hienot ole että niitä joka kerta tarvitsisi nähdä) mutta koska Sanita halusi nähdä tornit, niin tottakai kävimme niitä katsomassa.

Petronasin tornien juurella on kiva puisto suihkulähteineen.

Päivän hämärtyessä olikin aika kipaista hakemaan rinkka hostellilta ja lähteä jälleen lentokentän "ihmeelliseen maailmaan".