Grand-Popo suosituksia

Joulun jälkeen kävin lepäilemässä, uimassa ja aurinkoa ottamassa 3 päivää Grand-Popossa ennen Suomeen lähtöäni. En siis tehnyt muuta kuin söin, uin ja hengailin. Tässäpä vinkkejä Grand-Popoon matkaajille.

Paras uima-allas on ehdottomasti Awale Plage hotellin uima-allas. Uiminen kustantaa 1500 frangia, mutta riittää jos ostaa tuolla hinnalla juotavaa tai syötävää. Myös ruuat ovat maukkaita, tosin aika hintavia(alkupalat 2500 frangia, pääruoka 5000 frangia)

Toinen kylän uima-allas löytyy Aubergestä, mutta allas on pienempi, matalampi ja siellä on merivettä. Ihan ok sekin. Aubergen ruuat myös hyviä, mutta hintavia (ruoka n.5000frangia, olut 1000frangia)

Kylän paras aamiais- ja lounaspaikka löytyy kylän raitilta La Legende ravintolasta. Paikka on ristitty "iloisten naisten ravintolaksi koska naiset jotka ravintolaa pyörittävät ovat itse aurinkoja kellonajasta riippumatta. Aamiaiseksi iloisten naisten ravintolasta saa munakkaan, patongin ja kahvin tai teen 700 frangilla. Lounaaksi tai päivälliseksi voi tilata spagettia, couscousia, riisiä joko sardiini tai nakkikastikkeella (tomaattikastike). Oma suosikkini on spagettia nakkikastikkeella, järkyttävän hyvää uskokaa tai älkää!!! 

Iloiset naiset

Paras drinksupaikka on tietenkin Lion bar jossa voi myös syödä. Lion barissa on erilaisia rommicoctaileja 1000frangilla ja etukäteen kun tilaa ruokaa niin saa 2500 frangilla per pää riisiä, friteerattuja katkarapuja, kalaa ja juustoa sekä tietenkin tomaatti-sipulikastiketta. SUOSITTELEN! Lion bar on ulkoilmaravintola ihan meren rannalla beachillä. Lion barin yhteydessä on myös hotellihuoneita 5000 frangia yö sekä telttapaikkoja 3500 frangia yö. Hotellihuoneet ovat pelkistettyjä mutta mielestäni oikein mukavia, teltoissa on kuulemma patjat.

Parhaan hotellin titteli menee Farafina hotellille. Hotellin huoneet ovat todella siistejä ja tilavia. Huoneet maksavat 10000 frangia yö. Farafinan ravintolasta saa loistavaa kalaa joka päivä edulliseen 3000 hintaan.

Pizzaa kannattaa tulevaisuudessa käydä syömässä Awale Plagen vieressä olevassa pizzeriassa. Ravintolaa pyörittää italialainen mies ja ranskalainen nainen. Tällä hetkellä pizzaa saa vain sunnuntaisin klo 12-18 välillä. Voit tilata ravintolasta mieleistä juomaa ja pizza kerrallaan tulee pöytään, niin kauan kunnes kukaan ei enää jaksa syödä enempää. Jälkiruuaksi saimme myös suklaamoussea ja hedelmäsodabia (sodabi on paikallista palmuviinaa). Maksu tapahtuu saviruukkuun omantunnon mukaan. Paikasta saa ostaa myös ihan mielettömän hienoja korvakoruja joita yli 70 v. melkein sokea mies on tehnyt. Ostin kolmet, koska oli NIIN hienoja!

Yksi suositeltava edullinen ja hyvä ravintola on Pataern josta saa 1000-3000 frangilla mm. riisiä tai couscousia kalalla, liha-ylläri rullaa tai maittavia salaatteja.

Pataernissä syömässä

Mitä ihmettä? Rannalta kuuluu kilkutusta ja miesten laulua!? Kyllä vaan kalastaminen on Grand-Popossa oma taiteenlajinsa. Lukuisat kalastajat viettävät koko päivän kalastaen jättimäisillä verkoilla. Osa kalastajista soittaa kilkuttimia (lehmänkello tyyppisiä soittimia) ja osa laulaa. Kalastaminen on rankkaa koska aallot voivat olla todella isoja joten verkon vetämiseen tarvitaan monta riskiä miestä. Illan päätteeksi satojen metrien pitkä verkko kootaan kasaan ja yhdessä se kannetaan rannalta.

Yli 20 miestä vetää verkkoa

Päivän päätteeksi verkko viedään pois

Mikäli on kiinnostunut Beninin historiasta ja orja-kaupasta voi mennä käymään vieressä olevaan Ouidahin kaupunkiin tai Villa Karon museoon.

Kartta minne orjia vietiin

Parakou

Yhden yön ”kotona” Cotonoussa lepäämisen jälkeen suuntasimme  sunnuntaina kohti Parakouta. Aamukuudelta lähdimme kohti bussiasemaa. Istuimme 8 tuntia bussissa kohti Parakouta. Olin iloinen siitä että tie oli paremmassa kunnossa kuin Djougoun tie, ei yhtä paljon möykkyjä! Illalla majoituimme hotelliin.

Aamulla hyppäsimme mopotaksin kyytiin ja ajoimme Parakoun Songhain kouluun. Koulu on samanlainen koulu kuin Botnovoussa, mutta viljely on painottunut enemmän peltoviljelyyn, kun Botnovoussa taas viljely oli keskittynyt enemmän puutarhaviljelyyn. Alueena Parakoun Songhai oli todella laaja ja viljelykset huolella hoidettu. Songhaissa viljeltiin  vihanneksia (mm. chilejä, porkkanaa, sipulia), hedelmiä (mm. papaijaa, banaania, mandariineja) sekä kasvatettiin possuja, kanoja, kaneja, lehmiä ja lampaita. Felix on käynyt kyseisen koulun aikoinaan ja hänen setänsä kanssa kiertelimme alueella. Felix ja Tuula kertoivat muutamia vinkkejä mm. chilin ja tomaatin viljelyyn pellolla ja luentosalissa he kertoivat Keudan puutarhaoppilaitoksen toiminnasta ja vastasivat oppilaiden kysymyksiin. Oppilaat olivat erittäin otettuja ja hämmästyneitä kun Felix kertoi että hän on aikoinaan opiskellut koulussa.

Pasteijoiden valmistusta

Suosikkejani ovat Tamarindi ja Baobab mehut!!!

Ekaa kertaa munia keräämässä

 

Chiliä poimimassa

Felix ja Tuula pitivät oppituntia

 

Tiistai aamuna hyppäsimme jälleen bussiin ja matkasimme ripeässä 7 tunnissa takaisin Cotonouhun.

Hautajaiset

Lauantaina aamusta tälläsimme vimpan päälle komiat vaatteet ylle ja suuntasimme Felixin siskon miehen tädin hautajaisiin. Hautajaisia varten olimme teettäneet yhtenäiset vaatteet. Hautajaisten järjestäjä päättää kuosin johon hautajaisvieraat voivat halutessaan pukeutua. Lähisuku pukeutuu yhtenäiseen kuosiin, lastenlapset toiseen ja muu hautajaisväki kolmanteen. Näin hautajaisväki tunnistaa perheen ja suvun muusta hautajaisväestä. Hautajaisiin voi toki pukeutua myös omiin vaatteisiinsa, ei ole välttämätöntä teettää hautajaisia varten erillisiä vaatteita.

Hautajaisissa aluksi menimme kirkkoon hautajaissaattueessa. Kirkko kesti 3 tuntia, joka on aika poikkeuksellisen pitkä jumalanpalvelus kuulemma. Jumalanpalvelus sisälsi jälleen paljon laulua, tanssia ja rummutusta. Toki tanssit olivat hillitymmät kuin esimerkiksi Hetinin saarella yökirkossa. Tämän jälkeen hautajaissaattue vei arkun hautauspaikkaan jossa hautaus suoritettiin. Tämän jälkeen juhlaväki jakautui paikkakunnan perusteella eri ruokailupaikkoihin. Cotonousta tulleille oli erillinen ruokailualue. Hautajaisväkeä oli arviolta 300. Ruokailupaikassa oli dj joka soitti musiikkia ja esitteli hautajaisvieraat mikrofoniin. Syötyämme hyvästelimme Felixin siskon miehen ja lähdimme kotimatkalle. Aika värikkäät hautajaiset sanoisin!

 

 

 

Hetinin kylä

Felix kertoi että illalla suuntaisimme kylään joka on rakennettu tolppien päälle, koska sadekaudella veden noustessa talot jäisivät muuten veden valtaan. Otimme taksin jolla matkasimme Botnovosta maaseudulle. Taksi jätti meidät keskelle pientä maaseutu-kylää jossa ihmiset olivat vähintäänkin yhtä ihmeissään meistä kuin me heistä. Osalle matkaseurueestamme ajatus siitä että jäisimme tähän kylään, sai hiljaiseksi. Hetken tsempin jälkeen nostimme reput selkään ja lähdimme matkaan kohti Hetinin kylää.

Tuula ja kylän lapsia

Marjo ja Felix veneessä

 Ilmeistä saatoimme heti huomata että turismi ei tänne asti ole ulottunut. Kävelimme rantaan ja otimme veneen (tai lähempänä puusta tehtyä kanoottia se oli) ja menimme 2 henkilöä  yhteen veneeseen ja veneen ”kuljettaja” alkoi työntää vauhtia pitkillä kepeillä, kuin venetsiassa konsanaan. Saapuessamme Hetinin kylään kuulimme kun kuoron laulu alkoi voimistua. Rantautuessamme lapset hyppivät riemuissaan ja lauloivat jovo jovo bonjour ja aikuiset toivottivat myös tervetulleeksi. Suuntasimme heti kuorolaulun suuntaan ja löysimme metodistikirkon portailla harjoittelevan kirkkokuoron, jonne mukaan Felix meni laulamaan. Ihmettelimme hetken iloisina toisiamme, kyläläiset meitä ja me heitä. Felix kertoi että hän on asunut kylässä ollessaan lapsi, kun isä oli ollut pappina kyseisessä kirkossa. Felix tunnisti kuorossa laulaneen miehen, Sisin, vanhaksi ystäväkseen ja hänen kanssaan vaihdettiin kuulumisia. Sisi ja kirkon pappi kertoivat että voisimme yöpyä kirkon vieressä papin asunnossa. Veimme sinne tavaramme ja lähdimme tutustumaan kylään.

metodistikirkon kuoro

ruokakauppisita kuvattuna papin asunnon kuistilta

Kalakauppias

Kalakauppias ja hänen ympärillään olevia kyläläisiä

Pimaa (chiliä) ja tomaattia

 

Hämärä oli jo laskeutunut joten hyttysmyrkyt niskaan ja taskulamppu käteen ja iltaruokaa etsimään. Kirkon edessä olevalla ”tielle” oli kokoontunut kylän naisia myymään ruokaa kynttilän valossa. Kylässä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, joten taskulamppu oli enemmän kuin tarpeellinen kapistus. Ostimme yhdeltä kojulta pattia eli maissihyytelöä ja kalaa sekä sipulia ja pimaa eli chiliä. Kuulimme että kylässä on myös yksi kauppa joten lähdimme sinne ostoksille. Kauppa oli rikkaan perheen talon alakerrassa hyvin vaatimaton kauppa josta sai säilykkeitä ja perustarpeita. Ostimme pullon sangriaa, koska punaviiniä ei ollut.  

Papin talossa meitä varten käynnistettiin generaattori että saimme valot päälle. Paikalliset ystävät virittelivät myös tv:n vaikka emme sitä olisi välttämättä tarvinneet. Hyvin vieraanvaraista!!! Söimme iltaruuan ja menimme nukkumaan olkimattojen päälle, sänkyjä ei ollut.

Illallinen terassilla

Aamu neljältä heräsimme siihen että generaattori laitettiin päälle ja valot pamahtivat papin talossa päälle. Kirkosta kuului laulua ja soittoa, oli joulua edeltävän jumalanpalveluksen aika. Viikkoa ennen joka aamu neljältä metodistit kokoontuvat pitämään jumalanpalvelusta kirkkoon ja näin valmistautuvat jouluun. Jumalanpalveluksessa lauletaan, soitetaan ja tanssitaan. Kirkkoon tulevat kaiken ikäiset vauvasta vaariin. Meininki kirkossa oli eloisa.

tanssiva mummo

kuoro

kolehdin keruutanssi

Aamukirkon jälkeen otimme huikean määrän valokuvia kyläläisistä. Felix kertoi että valokuvaaminen oli harvinaista herkkua sillä kerran vuodessa viereisestä kylästä saapuu valokuvaaja joka ottaa Hetinin kylän väestä kuvia.

 

Sisi ja hänen poikansa

Sisin isä

 

 

 

Lisää kuvateksti

Sisi kierrätti meitä kylää ympäri ja tämän jälkeen pappi tilasi meille moottoriveneen jolla lähdimme toiseen kylään josta taksi noutaisi meidät.

Sisi ja hänen kotinsa

"Pääkatu" ja taustalla näkyy kirkko oikealla ja vasemmalla papin asunto

 

Paluumatkalla

Tunnelma kylässä oli mieletön ja saimme erittäin lämpimän vastaanoton! Sydän oli pakahtua kun lähdimme kylästä, olen varma että muistan tämän vierailun Hetinin kylässä koko elämäni! Taksi vei meidät takaisin Cotonouhun ja emme voineet kuin ihastella koko matkan miten hienon kokemuksen saimme kokea.

Marjo opettelee afrikkalaisen naisen perusteita