maanantai 30. joulukuuta 2013

Pulinalle piste


Ihana Hulda! Onneksi Suomessa nähdään!

On tultu siihen pisteeseen tällä reissulla, että kotimatkalla on aikaa miettiä mennyttä. Afrikan matka oli mieletön kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Opin paljon uutta ja näen nyt oman elämäni uudesta vinkkelistä kun vähän on ottanut etäisyyttä asioihin Suomessa.

Moni asia Suomessa on hyvin. Sitä ei vain osaa arvostaa ja hehkuttaa, koska siihen on tottunut. Suomalainen koulutusjärjestelmä on vertaansa vailla. Ilmainen ala- ja yläkoulu ilmaisine ruokineen, sekä lukio/ammattikoulu ja yliopisto ovat mieletön mahdollisuus kaikille varallisuudesta riippumatta. Monet lapset eivät Tansaniassa pääse kouluun koska perheellä ei ole varaa koulupukuun, lukukausimaksuihin, ruokaan ja kirjoihin. Monen perheen lapset joutuvat myös jättämään koulun väliin tai kesken koska heidän on autettava perhettä menemällä jo lapsena töihin. Olen iloinen että Suomessa laki suojelee kaikkia lapsia työssäkäynniltä. Lapsilla on muutenkin paremmat oikeudet Suomessa kuin Tansaniassa. Mm. ruumiillinen kurittaminen on laissa kielletty. Tansaniassa lasten kurittaminen on melko normaali kasvatuskeino.

Afrikan aika ja afrikkalainen ajankäsitys on kaikille tuttuja juttuja. Osasin varautua afrikkalaiseen tapaan tehdä asioita, mutta yllätyin kuinka helposti siihen sopeutuminen kävi minulle, joka Suomessa rakastan aikatauluja ja suorittamista. Hitaan kävelytyylin oppiminen vei pari päivää opettelua. Onneksi Shaina, paikallinen tulkkimme oli hyvänä oppaana meille. Haraka haraka haina baraka (= kiire ei ole hyväksi) kuuluu tansanialainen sanonta. Mietimme porukalla, että mistäköhän johtuu että suomalaiset juoksevat erityisesti Helsingissä paikasta toiseen. "Ehkä kun siellä on niin kylmä niin niillä on kiire päästä lämpimään", joku totesi ja hyväksyimme tämän päätelmän. Olen miettinyt kovasti että mitenköhän tämän hyvän hitaamman ja terveellisemmän elämäntyylin voisi ottaa käyttöön myös Suomessa...katsotaan miten käy.

Suomalaisilla olisi paljon opittavaa myös afrikkalaisilta tai tansanialaisilta. Perhe on aina tansanialaisille ykkösjuttu. Perheenjäsenille kerrotaan että heitä rakastetaan ja perheenjäsenten kanssa soitellaan päivittäin. Tämä nyt tietenkin yleistystä, eihän kaikista tansanialaisista voi sanoa että "kaikki tekevät näin". Perhekäsitys on myös laajempi. Serkkuja kutsutaan siskoiksi ja veljiksi, tätejä ovat myös setien ja enojen vaimot ja setiä tätien miehet. Äitejä ovat kaikki ne äidin ikäiset, jotka ovat kasvattaneet lapsia pihapiirissä tai suvussa ja jotka jokainen kokee äideiksi. Avion myötä saa myös toiset äidit ja isät kumppanin puolelta.

Asioita joita olen reissussa kaivannut ja alkanut arvostaa: Ensimmäisenä tietenkin olen kaivannut omaa perhettä ja ystäviä, mutta onneksi skype ja facebook ovat olleet hyvänä ikävänlievittäjänä! Pyykinpesukone, Fazerin suklaa, ruisleipä ja kävelytiet on kyllä semmoisia asioita joita kaipasi Suomesta. Yllättävän hyvin sitä vaan sopeutuu pärjäämään pienellä, kun ei ole yllin kyllin kaikkea kokoaikaa. Vaatekaappi taitaa saada raakaa kyytiä kotiinpaluun kunniaksi. Tosin pitää nyt ensin hankkia se koti, jossa se vaatekaappi olisi ennen kuin vaatekaapin sisältöä aletaan karsimaan. Hakuna matata, ei huolta. Kaikki asiat järjestyy! Joskus kun metsästi pitkin kyliä narua tai lankaa kaipasi myös Suomen askartelukauppoja joista saa kaikkia mahdollisia askartelutarvikkeita ilman kissoja ja koiria. Mutta kovasti tulee Suomessa turhaa ostettua, kun televisio ja muut mainokset syytävät tarvetta siihen ja tähän.

Tansanialaisissa ihmisissä viehättää heidän iloisuus ja vieraanvaraisuus. Vaikka rahaa on vähän, iloa ja naurua riittää yllin kyllin. Aina on tarjota yösija, ruokaa ja juomaa vieraalle. Ihana ihana Tanzania!!! Sydän jäi, mutta nyt Suomeen tekemään vähän tiliä ja äkkiä takaisin Bongoon!

Jäähyväiset ovat aina surullisia, mutta olen niin kiitollinen ja iloinen että olen tällä reissulla saanut tutustua todella moneen toistaan upeampaan ihmiseen. Nina furaha sana!!! Kwaheri Tanzania!

Ihanat naiset Dar es Salamissa
Energisiä Kilimanjaro Wizardseja tulee NIIN kova ikävä!

Häähumua

Onnea  tuoreelle avioparille! Hongera kwa kupata ndoa ya!


Afrotanssiopettajani Menard Mponda meni 28.12. naimisiin ja minulla oli ilo ja kunnia olla häissä paikalla. Vihkiminen tapahtui Dar es Salamissa St.Alban kirkossa. Kutsu kirkkoon oli 9.30 afrikan aikaa!! Vihkiminen alkoi siinä 11 aikaan. Morsian ja sulhanen saapuivat kirkkoon häävieraiden laulun saattelemana. Vihkimisseremonia sisälsi paljon laulua ja ilon kiljahduksia aina kun morsian tai sulhanen lupasivat toisilleen asioita. Tarkempi sisältö jäi vähän epäselväksi, koska vihkiminen oli swahiliksi. Vihkiminen oli erittäin kaunis ja juhlava tilaisuus.



Kirkosta ajeltiin Bagamoyoon, jossa lounastimme Menardin veljen luona. Istuskelimme ja seurustelimme hääväen kanssa sekä kävimme hieman Menardin veljen Michaelin ja tyttöystävän Lauran opastuksella kierroksella Bagamoyossa. Ihana paikka! Ensi kerralla jään viikoksi! Hääpaikalle lähdettiin perinteiseen afrikkalaiseen tyyliin. Ensin ei ole moneen tuntiin minkään valtakunnan kiirettä ja yhtäkkiä kaikilla on jäätävä kiire alkaa silittää paitoja koska nyt pitäisi lähteä, heh.


Hääpaikka oli Bagamoyon Art College, jossa Menard on opiskellut tanssija-koreografiksi. Hääpaikka oli meren rannalla ja viilentävä tuuli puhalsi mukavasti, eikä hyttysistä tai sateesta ollut tietoakaan. Häät alkoivat muutaman tunnin odottelun jälkeen 21 aikaan illalla. Hääpari saapui paikalle morsiusneitojen ja sulhaspoikien tanssikulkueessa ja "häätanssi" tanssittiin samantien avioparin saavuttua koko juhlaväen voimin.



Morsian oli todella kaunis ja sulhanen näytti parhaat puolensa! Häissä tanssittiin joka välissä, tunnelma oli iloinen ja ruoka mielettömän hyvää! Häävieraille jaettiin kankaiset nenäliinat joihin oli painettu rakkausruno. Liinat heiluen kaikki häävieraat ryntäsivät tanssilavalle tanssimaan iloisina siitä että nämä kaksi ovat saaneet toisensa tänään.

Hääkakkua ei leikattu yhdessä, eikä jalkaa poljettu vaan sekä vaimo että aviomies syöttivät toisilleen vuorotellen hääkakkua ja omat kakut jaettiin myös vanhemmille. Tämä on perinteinen tapa kunnioittaa vanhempia. Lahjoja ei suomalaiseen tapaan myöskään jätetty vaan lahjapöydälle vaan seremoniamestari ohjeisti kuka ryhmä milloinkin toisi lahjoja tanssien. Ensin antoivat sukulaiset lahjat hääparille, sitten ystävät eri kaupungeista ja Suomesta.

Kolmensadan hengen häissä oli mukavaa että sukulaiset ja ystävät esiteltiin ja jokainen pääsi vilkuttamaan. Lähisukulaiset onnittelivat hääparia pitämällä pienen puheen tai laulamalla pienen laulunpätkän.

Ruokaa ja juomaa oli riittämiin ja juhlat saatiin yhden-kahden aikaan yöllä päätökseen kun aviopari tanssi morsiusneitojen ja sulhaspoikien kanssa pois hääpaikalta. Nämä häät olivat kyllä ehkä hienoimmat ja kalleimmat missä olen koskaan ollut.

Tansaniassa häät eivät ole ainoa juhla vaan ennen hääjuhlaa morsiamelle järjestetään send off partyt, jossa morsiamen suku hyvästelee morsiamen joka siirtyy avion myötä sulhasen sukuun. Send off partyt ovat yhtä suuret kuin häätkin ja siellä on paljon perinteisiä asioita joita tehdään mm. myös kakkujen jakamista ja syöttämistä. Ennen send offia järjestetään naittamistilaisuus jossa sulhasen perhe ostaa morsiamen, eli antaa morsiamen perheelle heidän haluamansa määrän vuohia. Tätä nykyä vuohet eivät enää vaihda omistajaa vaan raha. Että kyllä Suomessa onkin vaan helppoa mennä naimisiin :)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!


Ihanaa joulua kaikille ja uutta vuotta myös. Vuoden vaihteeksi olenkin jo palaamassa Suomeen. Täällä Tansaniassa ei joulunviettoa aloiteta vielä 24. päivä vaan joulun juhlinta tapahtuu 25. ja 26.12. Olin tänään siis kampaamossa laittamassa letit. Taidanpa kertoa siitä teille pienen joulutarinan.

Kello löi jo 8 kun Piia heräsi herätyskellon pirinään. Nopeat aamutouhut ja kipin kapin dala dalalla kaupunkiin. Parturikampaamo jossa laittaisin letit on pikkuruinen kampaamo jossa työskentelee ainakin 8 parturikampaajaa. Lettejä alettiin laittamaan pole pole (hitaaseen tahtiin) 9 aikaan ja arvioitu valmistumisaika olisi 3 tunnin kuluttua. Valmistauduin afrikkalaiseen aikaan eli 4 tuntiin, ollaanhan kuitenkin Tanzaniassa. Letit valmistuivat yhden jälkeen, eli 4 tunnin jälkeen. Lettien teon yhteydessä naureskelin paikallisille, joille ommeltiin puuvillalangalla ja neulalla suoria hiuksia päähän, heh! Kuinkas kävikään kun lettien valmistuttua otettiin neula ja lanka esiin ja myös omat hiukseni saivat ompelua osakseen. Oli siinä hieman ihmettelemistä. Samaan aikaan kampaaja laittoi vedenkeittimen päälle ja kun ompelu oli valmis otettiin tulitikut esiin, jolla poltettiin lettien tyvi, huh ettei otsa palanut. Tämän jälkeen hiuksille kaadettiin kiehuvaa vettä, tällöin ajattelin että nyt viimeistään loppu koittaa. Mutta ei, ammattilainen osasi hommansa ja hienot tuli!

Kun kävelin 500metriä (ehkä afrikkalaisittain arvioitu alakanttiin) kahvilaan, kolme vastaantulijaa kehui kuinka kauniit hiukset minulla on! HUH! :)

Tämän joulutarinan myötä toivotan kaikille rauhallista joulua, rakastakaa läheisiänne ja kertokaa se heille! Perhe ja ystävät on kuitenkin se kaikkein tärkein maailmassa! Juttelin äsken koko suvun kanssa skypessä ja voi elämä kun meinasi vähän silmäkulma kostua kun näki koko köörin yhtäaikaa videopuhelun kautta. Ystävät ja sukulaiset olette minulle tärkeitä! Rakastan teitä! <3

torstai 19. joulukuuta 2013

Zanzibar

Zanzibarille menimme Darista laivalla. Matkustimme business luokassa, koska valkoisille ei myyty halvempia lippuja, semmosta. Laivan odotustilassa jo parempi ja köyhempi karja jaoteltiin loosseihin josta sitten lasti lastattiin eri ovista laivaan. Ei ollut kivaa, olisin mielelläni matkustanut kaiken kansan joukossa köyhempien osastolla, täällä maassa valkoiset kun maksavat monista asioista tupla tai tripla hinnan. Laivassa pääsimme ilmastoituun istumaosastoon jossa saimme viihdyttävästi katsella spiderman elokuvan.




Zanzibarilla vietimme ensimmäiset päivät tutustuen Stone Towniin. Stone Town on Zanzibarin keskus ja isoin kaupunki. Päivällä kuljimme pienillä kujilla shoppailemassa ja illalla maistelimme herkkuja ruokamarkkinoilla, toivoen parasta ettei mahatauti iskisi. Erinomaisia herkkuja saimme maistella! Grillivartaita, sapattia, makeita pizzoja, om-nom-nom!



Kolmen päivän kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme saaren itä-rannikolle Jambianiin. Siellä jokapäiväisiä aktiviteettejamme olivat auringon otto, uiminen, syöminen ja nukkuminen. Ihanaa! Kertakaikkisen kivaa! Yhtenä päivänä olin reipas ja kävin öky hintaisella sukellusreissulla. Mutta sekin oli hintansa väärtti sillä pääsin uimaan delfiinien kanssa. HUIPPUA!






tiistai 10. joulukuuta 2013

Dar es Salam

Loma Huldan ja Pihlan kanssa alkakoon! Dar es Salam ja Zanzibar täältä tullaan!!!






Ensin köröttelimme Dar es Salamiin bussilla. Matkaopaskirjamme ja Darissa käyeet kertoivat että matka kestää noin 8 tuntia. Me kuitenkin päätimme reippaasti matkustaa kuin paikalliset konsanaan. Matkalla vastaan tuli "pieni liikenneruuhka", koska yksi rekka oli hajonnut ja aiheutti mielettomat ruuhkat. Matkamme Dariin kesti siis 12 tuntia. Hakuna matata. Voisihan sitä Suomen itsenaisyyspäivää muutenkin kai viettää...heheh!

Lauantaina aamiaisen jalkeen suuntasimme shoppalemaan paikallisen ystavamme Gloryn opastuksella. Oli mielenkintoista päästä paikkoihin, joihin emme ikinä olisi itse osanneet mennä. Välillä kierreltiin ruokamarkkinoilla, välillä pikkuisilla kujilla. Paikasta toisen siirryimme joko paikallisbussilla tai tuk tukilla. Pääsimme myos näkemään Kariakoo kaupunginosan, jee! Tama oli hienoa siksi että yhden afrotanssiesityksemme nimi oli muutama vuosi sitte Kariakoo.

Tuk tukissa on tunnelmaa
Tämän tuk tukin nimi on "Baba mzungu" eli "valkoihoisen isä", TIRSK!
Kookoksen hedelmälihan raastamiseen tarkoitettu "tuoli"

Glory näyttää miten kookosraastinta käytetään
Kigambonissa kävimme lautalla, hienot maisemat ja lauttamatka maksoi vain 20senttia. Sunnuntaina satoi vetta joten ensitöiksemme ostimme sateenvarjon, jonka alla kipsutimme paikasta toiseen. Täällä kun vettä tulee ihan huolella kun on tullakseen. Moni asia jää tekemattä jos sataa. Esimerkiksi illalla suunniteltu Extra Bongo bändin keikka jäi näkemattä koska satoi.
Matka lautalla Kigambonista takaisin Postan rantaan
Maanantaina käveleskelimme Postan (keskustan) rannalla ja kävimme illalla syömassä maukasta paikallista ruokaa Gloryn tädin ravintolassa. Neljän ihmisen ruoka-annokset maksoivat 5euroa ja ruokaa oli enemmän kuin jaksoimme syödä.





Dar es Salamissa vietimme perjantaista tiistaihin. Aluksi meillä oli ajatus että huh,
kestämmekö siellä edes kahta päivää, mutta tutustuttuamme Gloryyn siellä menikin vielä yksi ylimääräinen yö.

torstai 5. joulukuuta 2013

Kiitoksetllista!


Kiitos Sannis! Sinun lahjoittamillasi rahoilla ostin Raun päiväkotiin koulukirjoja ja vihkoja vinon pinon sekä naisten ryhmään matematiikan ja englannin kirjoja! Kiitos, kiitos, kiitos!!!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Msamaria


Kävin toistamiseen tutustumassa Msamarian katulapsikeskuksessa, jossa muutama TVL talon vapaaehtoinen työskentelee. Katulapsikeskuksessa majailee keskimäärin 30 lasta jotka ovat iältään 6-16vuotiaita. Arkipäivisin lapsille pidetään koulua, mikäli paikalla on vapaaehtoisia. Osa lapsista käy keskuksen lähellä sijaitsevaa alakoulua. TVL talon vapaaehtoiset ovat hankkineet Msamarian lapsille lahjoitusvaroja joiden avulla moni lapsi pääsee alkuvuodesta kouluun. Alakoulu ei ole maksullinen, mutta koulukirjat, koulupuku ja ruoka tulee jokaisen maksaa itse.

Vasemmalla koululuokka ja tyttöjen huoneet, keskellä kanala ja oikealla keittiö.
Vasemalla keittiö, keskellä vessat ja oikealla toimisto/oleskeluhuone/poikien huoneet.
Ulkokatos jossa on sekä opetusta että yleistä oleilua ja tanssia.
Msamariassa lapset tekevät itse ruuat ja pesevät pyykit sekä siivoavat huoneet ja yhteiset tilat yhdessä aikuisten kanssa. Katulapsia etsitään noin pari kertaa kuukaudessa. Työntekijät kiertelevät katulapsien nukkumapaikoissa ja haastattelevat lapsia iltaisin ja yöaikaan. Työntekijät kertovat Msamarian katulapsikeskuksesta ja sanovat että lapsilla on mahdollista tulla käymään tutustumassa. Mikäli joku katulapsi haluaa tulla asumaan Msamariaan hänet haastatellaan ja kadulle joutumisen syy selvitetään. Useiden lasten kotiin tehdään kotikäynti heti kun se on mahdollista. Useilla lapsilla on perhe mutta syystä tai toisesta lapset ovat lähteneet kadulle. Lapset työskentelevät monissa paikoissa kuten bussiasemilla myyden tavaraa jne ja illan tullen kerääntyvät tietyille kadunkulmille nukkumaan. Osa lapsista käyttää myös päihteitä tai kotona ei ole hyvä asua, joten kadulla asuminen voi joissain tapauksissa olla jopa "parempi" vaihtoehto lapsen näkökulmasta. Katulapset eivät käy koulua, koska ovat päivisin töissä. Osa lapsista on karannut kotoa vaikeiden perhesuhteiden takia ja lopettanut koulunkäynnin jotta saisi rahaa elämiseen. Tästä syystä heitä pyritään motivoimaan tulemaan katulapsikeskukselle jossa he saisivat katon pään päälle, turvallisen elinympäristön, säännöllisen ruuat ja päivärytmin (koulua arkipäivisin jne). Katulapsikeskuksen kautta he voivat saada mahdollisuuden päästä oikeaan kouluun, mikäli koulunkäynnille löytyy sponsori.

Msamariassa lapsille annetaan mahdollisuus olla jälleen lapsi. Lasten kanssa keskustellaan ja heidän ajatusmaailmaan pyritään vaikuttamaan siten että he ymmärtäisivät jälleen ettei heidän vastuullaan ole huolehtia perheen rahahuolista tai muista ongelmista, vaan keskittyä koulunkäyntiin ja tämän kautta saada hankittua itselleen parempi tulevaisuus.

Vierailupäivät Msamariassa olivat täynnä iloa ja riemua. Oppitunneilla lapset olivat motivoituneita ja innokkaita vaikkakin tasoerot olivat mm. matematiikassa ja englannissa suuria. Vähänkin musiikkia kuullessaan kaikki lapset alkavat tanssia, ja hyvin tanssivatkin. Keskuksella on muutamia paikallisia vapaaehtoisia, jotka toimivat päivisin kouluaikoina tulkkina ja muuten auttavat arjen askareissa ja viettävät aikaa lasten kanssa. Osa vapaaehtoisista on itse asunut kadulla ja tästä syystä haluavat auttaa myös muita lapsia siinä missä itse ovat saaneet apua muilta. Msamarian lapset rakastivat kun heitä kuvattiin, joten tässä muutamia otoksia Msamariasta.



Riisin puhdistusta välitunnilla



Aids päivä ja ensimmäinen adventti

Sunnuntaina aamuvarhaisella 7 aikaan minä ja Silvia hilpaisimme bussiasemalle Salama (paikallinen kondomimerkki) paidat yllämme. Saadaan ihan kiitettävästi muutenkin huomiota paikallisilta, mutta erityisesti nyt Salama paidat yllä herätimme erityisen paljon kiinnostusta, tirskuntaa ja juttelijoita riitti.

Sunnuntaina vietettiin siis Moshissa Aids päivää. Tapahtuman pääkoordinaattorina toimi PSI TANZANIA yhtiö joka tekee Salama merkkisiä kondomeja ja kampanjoi Aidsia vastaan. Bussiaseman takana olevalla parkkipaikalle oli tehty katsomot joiden ylle oli rakennettu aurinkokatokset yleisölle. Aids päivässä esiintyivät Kilimanjaro Wizardsien lisäksi mm. paikallinen rap-ryhmä, judokat, Sansibarilainen tanssiryhmä. Tämän lisäksi oli puheita ja joka välissä hilpeää tansaniapoppia.


Esiintyminen Kilimanjaro Wizardsien kanssa onnistui jälleen hienosti ja yleisö hurrasi kun vedimme soolot Silvian kanssa. En ole tainnut koskaan esiintyä näin isolle yleisölle. Mukavaa mutta erittäin hikistä hommaa esiintyä auringonpaahteessa keskellä päivää. Lämpöä taisi olla ainakin 35C jos ei jopa 40C.

Ensimmäisen adventin kunniaksi päätin osallistua paikallisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Kirkko oli iso ja ikkunat aukesivat korkealle katon rajaan asti molemmilta puolilta kirkkoa. Kirkossa oli paljon ihmisiä, arviolta 300 henkilöä, eikä kirkko ollut edes täynnä. Täällä on hyvin tavallista että kaikki vauvasta vaariin käyvät kirkossa joka sunnuntai. Jumalanpalveluksen tunnelma oli yhtä harras kuin Suomessakin, mutta erosi silti muutamilta osin suomalaisesta jumalanpalveluksesta. Jokaisella penkkirivillä oli polvistumispuut, joita käytettiin aina kun rukoiltiin. Suomessahan polvistutaan vain alttarilla. Joka välissä noustiin ylös ja joko laulettiin virsiä tai luettiin raamattua kaikki yhteen ääneen ja sitten taas istuttiin hetki. Välillä käteltiin lähimpiä ihmisiä ja sanottiin heille "Jumalan siunausta". Jokaisella oli omat raamatut mukana kirkossa. Jumalanpalvelus oli swahiliksi joten pappien puheiden sisällöstä en osaa sen enempää kertoa. Pienet vauvat käytiin siunaamassa alttarilla jossain vaiheessa, ehkäpä silloin kuin lapset tuotiin enisimmäistä kertaa jumalanpalvelukseen. Kolehti kerättiin kahdessa osassa. Ensin korit kiersivät penkeissä jonne sai lahjoittaa rahaa. Tämän jälkeen kaikki astelivat alttarille eteen jossa oli lisää koreja jonne jätettiin lisää rahaa. Onneksi olimme varautuneet kukkaron kanssa kirkkoon, oltaisiin ehkä muuten vähän katsottu paheksuvasti jos olisimme olleet ainoat jotka eivät anna rahaa kolehtiin. Jumalanpalveluksen jälkeen kaikki kokoontuivat kirkon ulkopuolelle katokseen/eteiseen jossa laulettiin kirkostapoistumis virsi loppuun ja tämän jälkeen "huutokaupattiin" banaaneja, pinaattia(tai jotain sen näköistä) ja ruukkukukka. Myyjä ei ottanut rahoja vaan lahjoitti ne kirkolle. Mielenkiintoinen kokemus! Tuttuja virsiäkin kuultiin, tosin ei pystynyt millään muistamaan virsien sanoja suomeksi... Virsiä laulettiin pääsääntöisesti puhallinorkesterin ja kuoron säestämänä, mutta välillä kuultiin myös pelkkien urkujen soittoa hetki.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Naisten oikeuksien puolesta

Maanantaina Kilimanjaro Wizardsit (minä mukaan lukien) esiintyi Moshin NMKY:n juhlasalissa. Tapahtuma oli avajaistapahtuma kiertueelle, jossa pyritään parantamaan naisten tasa-arvoisuutta ja vähentämään naisten kaltoinkohtelua. Tapahtuma alkoi isolla paraatilla jonka keulassa kulkivat poliisimoottoripyörät, poliisisoittokunta ja lopuksi saapuivat tapahtumaan osallistuvat vieraat pukeutuneina tapahtuman teemapaitoihin. Kilimanjaro Wizardsit olivat vastaanottamassa tapahtumaan saapuvaa väkeä tanssien, laulaen ja soittaen.



KW avasi myös päivän laulaen, tanssien ja kyllä siellä heidän käärmekin pääsi lavalle. Itse en uskaltanut kovin lähelle käärmettä, näytti vähän nälkäiseltä... ;)


Päivä koostui pitkälti puheista joiden väleissä saatiin nauttia poliisisoittokunnan laulusta ja soitosta. Erittäin viihdyttävää! Iltapäivällä näimme myös erään katulapsikeskuksen lasten taidokkaan akrobatia esityksen sekä draamapätkiä. Ensimmäinen draamaesitys käsitteli perheen isän päihdeongelmaa ja perheväkivaltaa.


 Kilimanjaro Wizardsien draamapätkässä juoni oli seuraava. Naisen mies menehtyy äkillisesti ja perinteisesti tällöin leski on joutunut naimisiin menehtyneen aviomiehen veljen kanssa. Aiheesta käytiin kovaäänistä keskustelua onko tämä oikein naista kohtaan.

Draamat olivat kovaäänisiä ja varmasti sanoma meni perille. Kohdelkaa naisia tasa-arvoisesti; älkää käyttäkö väkivaltaa ja naisilla on oikeus valita aviomiehensä. Hyvää työtä tekevät kun lähtevät Pohjois-Tansanian kiertueelle näiden esitysten kanssa.

 Kilimanjaro Wizardsien draamaryhmä