Addis Abeba, Etiopia

Afrikka saavutettu. Astuin lentokoneesta ulos Etiopiassa ja yllätyksekseni siellä oli viileää! Mitäh, siis olen Afrikassa ja hyvä että minulla on pitkähihainen paita ylläni. Lentokoneessa ja bussissa kun aina tulee olla melkein toppavaatteet yllä.

Siirryin sisälle lentokentälle ja ero euroopan ja aasian isoihin lentokenttiin oli huikea. Tämä kenttä ei tosiaan ollut mikään ostosparatiisi, niin kuin monet muut pääkaupunkien kentät. Kello oli aamu 7 ja lentoni lähtisi keskiyöllä. Nyt vain reipas mieli matkaan ja aikaa kuluttamaan.

Istuskelin tietokoneenin kanssa lentokentän ravintolassa kun eräs lentokenttätyöntekijä tuli istumaan samaan pöytään kanssani syömään aamupalaansa. Hassua, suomessa niin ei tapahtuisi, ellei kaikki pöydät olisi täysiä. Työntekijä kyseli kuulumisia ja milloin lentoni lähtisi. Kerroin että keskiyöllä. Työntekijä sanoi että mene ihmeessä Ethiopian airlinesin toimistosta kysymään josko pääsisin hotelliin päiväksi. Näin tein, jonotin ehkä tunnin että sain hotellin varattua. Samaan hintaan (joka oli ilmainen) kuului kuljetukset. Hotellilla sain ilmaisen lounaan ja päivällisen, mahdollisuuden nukkua ja käydä suihkussa, tietenkään nettiyhteyttä unohtamatta. Voi luoja mikä mäihä!, mietin. Addis Abebassa en sen enemmän kierrellyt mutta parvekkeelta näkyi iso kirkko (josta en hoksannut ottaa kuvaa) ja googlaamalla selvisi että 60% väestöstä on kristittyjä ja loput kaikkea mahdollista. Mielenkiintoisin oli se että pieni osa väestöstä ovat sekä kristittyjä että muslimeja, yhdistelevät molempia uskontoja. Ainoa hotelli koko reissussa, jossa on kristallikruunuja, kyllä kelpaa, ja vielä ilmaiseksi. En kyllä tajua miten tämä koko lysti oli maksutonta...elämä on.

Kuala Lumpur, Malesia

Ostin nuukuuksissani lennot joiden välillä ehtisin yöpyä yhden yön Kuala Lumpurissa. Tietenkään ei tullut mieleen selvittää, että saadakseen leiman passiin Malesiassa pitää passin olla voimassa 6kk vierailun jälkeen, tietenkään mulla ei ollut kuin vähän vajaa 6kk. Mutta onni onnettomuudessa, minulle myönnettiin lupa viettää 2 päivää vaikkakin passi menee maaliskuussa vanhaksi. Ottakaa muut opiksi.

Lauantainaa aamusta saavuin etukäteen varaamaani hostelliin, tai ainakin niin luulin. Hostelleja kun on alueella 2, eli tietenkin sinne väärään taksikuski vei minut. Pääsin kuitenkin majoittumaan kyseiseen hostelliin. Päiväunten jälkeen lähdin kävelylle läheiseen Central Marketiin, joka on täynnä käsitöitä yms. Central Marketissa on myös ruokatori jossa on keskellä pöytiä ja seinustat täynnä erilaisia ravintolakoppeja. Isollakin porukalla varmasti jokainen löytää syötävää.

Central Marketin vieressä olevalla lavalla oli perinteisen musiikin esityksiä, promosivat Pohjois-Malesiassa sijaistevan Kentalan kulttuurikeskusta. Lavalla oli monenlaista laulua, soittoa, tanssia. Itsekin pääsin soittamaan rumpua, tosin oli aika helppoa verrattuna Ngoma-tunteihin joilla olen käynyt tampereella...

Kävin pyörimässä myös Chinatownissa joka on ihan kulman takana. Kaikkea ja mahdollista mitä vaan voi ihminen tarvita!

Tänään sain päiväseurakseni Kiinalaisen naisen, Sanitan, joka oli myös yksin reissussa. Hänen kanssaan päätettiin lähteä Hopp on hopp off bussikierrokselle.

Ensin tutustuimme  national museumiin, jossa oli monenlasita historia- ja kulttuuritietoa. Luista ja vanhoista astioista en viitsinyt kuvia ottaa, mutta tämä oli niin hieno että voisin sellaisen kotiini ottaa.

Malesialaiset ovat mielenkiintoista kansaa. Malesiassa on eniten malajeja jotka ovat muslimeja, toiseksi eniten on kiinalaisia jotka ovat taolaisia ja kolmanneksi eniten on intialaisia jotka ovat hinduja. Malesialainen kulttuuri on siis näiden kolmen kansan sekoitus ja ruokaelämyksiä on laidasta laitaan. Jos siis syöt Malesialaista ruokaa, voi se olla malajien ruokaa, intialaista tai kiinalaista. Borneossa taas on vaikutteita indonesialaisesta ruuasta ja Pohjois-Malesiassa thaimaalaista ruokaa.

Museon jälkeen hyppäsimme bussiin ja kävimme valokuvaamassa upeaa Royal Palacea. Laulava vartija hymyilytti turisteja.

Seuraavana suuntasimme Petronasin torneja ihailemaan. Itse olen tornit jo nähnyt viime kesänä ( eivätkä ne nyt NIIN hienot ole että niitä joka kerta tarvitsisi nähdä) mutta koska Sanita halusi nähdä tornit, niin tottakai kävimme niitä katsomassa.

Petronasin tornien juurella on kiva puisto suihkulähteineen.

Päivän hämärtyessä olikin aika kipaista hakemaan rinkka hostellilta ja lähteä jälleen lentokentän "ihmeelliseen maailmaan".

Apinoita ja musankeja

Viimeinen päivä Ubudissa. Uudet saksalaiset ystäväni Anke ja Mirco lähtivät kanssani Ubudin monkey forestiin (apina puistoon/sademetsään). Siellä oli mieletön määrä ihmisiä jotka ruokkivat banaaneilla ja vihanneksilla apinoita joita vilisi joka paikassa. Koska ollaan Balilla myöskin apinapuistosta löytyi ainakin 3 temppeliä. Yhteen näistä oli mahdollista turre-tursitienkin mennä vierailemaan, sillä ulkopuolella oli katos josta sai lainata sharongeja. Mircoa vähän nauratti kun hänelle puettiin sharong hame päälle. Mutta minkäs teet, maassa maan tavalla.

Tässä muutama kuva

 

 
Sharong on siis kietaisuhame ja siihen laitetaan päälle vyön tapainen kankaanpalanen. Jotkut käyttävät sharongia kokoajan, jotkut vain juhlissa.

Lounaan jälkeen kävimme pikaisen pyrähdyksen Länsi-Balille Tanah Lot temppelillä, joka kohoaa rannassa meren pauhutessa isoine aaltoineen. Auringon laskun aikaan paikka vilisee turisteja, kuten meidänkin siellä käydessämme. Matkalla pääsimme tutustumaan erilaisten kahvien, kaakaon ja mausteiden valmistukseen ja pääsimme maistelemaan paikallisia tee ja kahvilaatuja. Pääsimme näkemään myös maailman toiseksi kalleimman kahvin Kopi Luwakin tuotantokulun. Ensin sivettikissa tai tarkemmin musanki syö parhaat kahvipavut, jonka jälkeen se tulee luonnollisin keinoin ulois toisesta päästä. (tätä vaihetta emme nähneet...) Tämän jälkeen pavut pestään, paahdetaan, jauhetaan ja siivilöidään. Ostimme kolmeen pekkaan yhden kupillisen kahvia (5USD) ja kahvin maistelussa se voitti kevyesti muut kahvit. Kahvia tehdään vain 500kg vuodessa ja sen kilohinta on 300€ kieppeillä.

Yöllä autokuski ajeli mut Denpasarin lentonentälle josta lensin Kuala Lumpuriin.

Riisipeltoja ja mandariini plantaaseja

Aamulla minulle tuotiin haluamani aamiainen terassilleni, miten luksusta! Sitten pakkasin laukkuun juomaa, kartan ja kameran ja lähdin kohti riisipeltoja. Taidenäyttelyt eivät tuntuneet sillä hetkellä oikealta, ei myöskään shoppailu, johon täällä on mielettömän hyvät mahdollisuudet. Monta kilometriä vielä edessä, ei voi ostaa lisää kannettavaa rinkkaan.

Kaupungilla kulkiessani piipahdin Lotus Gardenissa (Lotus puutarhassa), ihana paikka!

Riisipelloilla käveleminen oli ihanaa! Pieni polku kiemurteli riisipeltojen välissä, vastaantulevat paikalliset kyselivät kuulumisia ja matkan teko oli hidasta kun kaikkien kanssa piti jäädä juttelemaan. Sekin oli mukavaa! Balilaiset ovat aivan kertakaikkisen ystävällisiä ja ihania ihmisiä! Pitkään riisipelloilla samoiltuani vastaan tuli mopoilija, joka kysyi kuulumisiani (kuten kaikki paikalliset) ja kysyi minne olen menossa. Vastasin että tätä polkua eteenpäin. Hän kertoi olevansa vapaapäivällä ja menevänsä kiertelemään Ubudin pohjoispuolta mopollaan ja voisi mieluusti näyttää paikkoja minulle, jos haluaisin. Hetken aiheesta keskusteltuamme, päätin ottaa tarjouksen vastaan, koska mies, Ketuk, vaikutti erittäin luotettavalta. (vain Indonesiassa voi käydä jotain tällaista!) Mietin kyllä kaksisataa kertaa että lähdenkö hänen matkaansa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olen erittäin iloinen siitä että uskalsin luottaa häneen.

Ajelimme hissukseen ja välillä ei niin hissukseen mäkisiä teitä pitki  poikin Ubudista Teqailiin, Pujangiin ja jonkin ajan kuluttua saavuimme Sebatu nimiseen kylään ja siellä Pengelukatan nimiselle vesiputoustemppelille. Temppeli sijaitsee vuoren rinteen juurella aika monen askelman päässä minne jätimme mopon. Laskeuduimme ensin ensimmäiselle temppelille, jossa Balilaiset rukoilevat, ennen vesiputoukselle menoa.

Tästä vielä laskeuduimme vesiputoustemppelille.

 

Vesiputouksella on puhdistava ja parantava voima. Balilaiset uskovat että jos lääkäri, eikä lääkkeet auta, voi apu löytyä täältä vesiputoukselta. Ensin rukoillaan kämmenet yhdessä painettuna otsaa vasten. Tämän jälkeen pestään kädet ja juodaan 3 kertaa vettä ja pestään vedellä myös kasvot ja hiukset. Tämän jälkeen otsaan keskelle laitetaan "hindumerkki" riisistä, joka tuo onnellisuutta ja hyvinvointia. 

Mikäli kyseisessä vesiputouksessa haluaa uida, täytyy pukeutua kuten hindutemppeliin aina sarongiin. Itse jätin uimisen väliin, koska sattuneesta syystä en ollut varautunut pakkaamaan laukkuuni sarongia. Paikka oli tosi rauhoittava ja siellä ei ollut ruuhkaa, vai muutama muu meidän lisäksemme.

Vesiputoukselta nousu olikin sitten jo urheilijoiden hommaa, hiki virtasi ja sydän pamppaili! Selvisin kuitenkin hengissä!

Seuraavaksi ajeltiin taas ylös alas mäkiä ja kylien läpi. Ohi riisipeltojen...

 

ohi kahvipeltojen...

kunnes saavuimme mandariini plantaasille. Molemmilla puolella tietä oli silmin kantamattomiin mandariineja (myös banaaneja, kurpitsoja ja muita vilahteli). Kävimme yhdellä mandariinipellolla ostamassa mandariineja matkaamme.

Tässä kuvassa myöskin mandariinit myynyt nainen, joka työskenteli pellolla.

Mandariinipellot sijaitsivat korkealla vuorella, joten siellä oli todella viileä ilma, lähes kylmä. Sitten kun sadepisaroita alkoi tiputella ( eikä tietenkään mitään sadetakkia ollut mukana, tai edes pitkähihaista, miksi ihmeessä mähän olen Balilla jossa on KUUMA) lähdimme ajelemaan takaisin Ubudia kohti. Vesisade yllätti, mutta kuten aina "no problem", jostain kaivettiin esiin sadetakki ja taas matka jatkui.

Matkalla pysähdyimme vielä Balin tärkeintä temppeliä ihailemassa.

Saavuimme takaisin Ubudiin auringon laskun aikaan. Yritin tarjota Ketukille rahaa mandariineista, kahvista jota joimme päivällä, ja bensasta jota kului kun huristelimme koko päivän ympäriinsä, mutta hän ei huolinut rahaa, koska oli hänelle kunnia viettää aikaa kanssani ja koska olemme nyt ystäviä, hän ei halunnut rahaa lainkaan. Jälleen hoo moilasena kiitin ja pyörittelin päätäni, miten ihmeellisen ystävällisiä ja vieraanvaraisia Balilaiset ovatkaan!

Tämän jälkeen söin päivällistä Tulambenissa sukeltamassa tapaamieni uusien ystävieni kanssa. Anke ja Mirco ovat kotoisin Saksasta ja juttua tuli enempi kuin ruuneperiltä konsanaan. Ihania ihmisiä! Lovely people! Nette Leute!

Aika huippu päivä! Kertakaikkiaan upea!

Tulamben-Ubud, Bali, Indonesia

Yhden yön pikavisiitti Tulambenissa oli mielestäni mukava ja 2 päivää sukeltamiseen riittävä. Kävin katsomassa Liberty -hylkyä joka oli vaikuttava näky. Iso rautamöykky meren pohjassa! Liberty on amerikkalaisten rahtilaiva, joka on rakennettu toisen maailman sodan aikaan. Liberty upposi vuonna 1942 japanilaisten ansiosta. Hylky on 125m pitkä ja se on uponneena 50m rannasta. Hylky kuhisee elämää! Siellä on paljon kaloja, riuttaa ja tietenkin sukeltajia. Tulamben on pieni kylä jonka suurin turismin keino on sukellus. Aamusta sukelsin 2 dyykkiä, toisen hylyllä, toisen coral gardenissa. Tämän jälkeen suihku ja kamat kasaan ja nokka kohti Ubudia. Sama kuski joka toi minut Tulambeniin kuskasi minut myös Ubudiin. 2 tunnin ajelun jälkeen saavuin Keski-Balille Ubudin kulttuurikaupunkiin.

Löysin pienen etsinnän jälkeen edullisen 3 Dewi´s kotimajoituksen (pramea hotellihuone), jossa on oma terassia josta on näkymä sisäpihalle jossa on kotitemppeli. Aidan takaa pilkottaa riisipelto. Rauhallista ja mukavaa! Ubudin keskusta on nimittäin aika sekamelska liikenteen vuoksi. Huoneen hintaan kuuluu aamiainen, tuuletin, lämmin vesi, kylpyamme, "oma akvaario" joka kiertää pihaa. Kaikki tämä vain 10€:lla.

Maisema kujalta katsottuna, oikeanpuolimmainen talo on 3 Dewi´s

kotialttari

Majoituttuani suuntasin Ubudin keskustaan. Kaupungissa on erityisen paljon taidemaalareita ja puuseppiä (ja todella taidokkaita sellaisia), sekä gallerioita, tanssiesityksiä ja ruokapaikkoja pilvin pimein. Keskusta vilisee autoja ja mopoja, turisteja on paljon ja niin on kauppoja ja kauppiaitakin. Täällä en uskaltaisi vuokrata omaa skootteria, vaikka monet turistit niin ovatkin tehneet.

Tanssi kiinnostaa kovin maassa kuin maassa, joten päätin iltapuhteiksi vielä käydä katsomassa perinteistä Balilaista tanssia Ubudin palatsin alueella. Tanssijoiden pukujen väriloisto oli upeaa ja rumpu- ja lyömäsoittimien kilkatus erittäin korkeatasoisen kuuloista. Tässä muutama kuva tanssiesityksestä.

 

Lembongan-Sanur-Tulamben, Bali, Indonesia

Eilen oli viimeinen päivä Lembonganin saarella. Odotuksia ilmassa lähdimme sukeltamaan aamusta, josko tänään olisi mola mola päivä. Veneessä meillä oli kaksi sukellusryhmää, owd kurssin käyneet (perustaso) ja vähän pidemmälle ehtineet. Itse kuuluin tähän jälkimmäiseen ja mieltä hiveli kovin, kun toisen sukellusporukan divemaster (sukellusopas) kutsui meitä experteiksi, HIHII!

Tässä viimeisen päivän ryhmä rämä.

Sitten pari muuten vaan kuvaa...(ensimmäisessä saippuaa silmässä)

Valitettavasti tästä välistä puuttuu kaikki ne hienot sadat värikkäät kalat, riutat, isot kilpikonnat ja muut kaikki mitä vedenalaisessa maailmassa nähtiin, eli siis se minkä vuoksi tätä kannattaa harrastaa. Katsokaa vaikka täältä yksi youtube sukelluspätkä Lembonganilta niin pääsette vähän fiilikseen.

Jälkimmäisellä sukelluksella virtaus toi kylmää vettä mukanaan, niin että vaikka kaikilla olisi vielä ollut ilmaa jäljellä nousimme 60 minuutin jälkeen pintaan. Normaalisti veden lämpötila on 27C ja virtaus toi 22C vettä. Alkoi oikeasti hampaat kalajamaan yhteen ja pidin jo käsivarsista kiinni kun paleli niin kovin. Melkein olisi saanut olla kuivapuku yllä, eikä 5mm pitkä märkäpuku. Vähintäänkin huppu ja hanskat!

Aamusta suuntasin pikapaatilla jälleen talla pohjassa Sanuriin, majatalon isäntä halaili monta kertaa ennen lähtöä ja haki kartan, että saa selvyyden että missä minä oikein asun. Sanurin rannalla minua oltiin nimikyltin kanssa vastassa, tosin nimi vain etäisesti muistutti nimeäni. Etunimi ja sukunimi olivat molemmat ihan väärin, mutta tunnistettavia :) Sitten köröteltiin pitkin vuoristoja ja maissi- ja riisipeltojen vierustoja Pohjois-Balille 2,5h. Maksoin automatkasta 30€, koska en jaksanut käyttää koko päivää paikallisbusseissa istuskeluun. Saavuin siis jo puolen päivän jälkeen Tulambeniin. Sain edullisen huoneen Dive Concepts firmalta, jossa on samassa sekä bungalowit, ravintola että sukelluskoulu. Näppärää, paitsi että kaikki muut puhuu ranskaa. Noh, eipä ainakaan tarvi olla sosiaalinen tänään, voi keskittyä virtuaaliseen sosiaaliseen elämään, onhan sekin tärkeää. Pääsin siis tänään jo sukeltamaan, koska olin ajoissa paikalla. Huomenna aamusta katsastamaan Liberty hylky. Iloitsin siitä että veden lämpötila on 29C ja voi sukeltaa 3mm märkäpuvulla ja jopa lyhyellä, jos haluaa. Valitsin kuitenkin eilisen kokemuksen perusteella tänään vielä pitkän märkkärin, jos vaikka tulee kylmä. Mutta onneksi ei tullut!

Tämä kuva on jostain matkan varrelta Itä-Balilta.

Sukelluksen jälkeen istuskelin tässä "omassa ravintolassani" päivällisellä ja divemaster kysyi ohimennen että olenko huomannut tulivuoren. Olin ihan hoo moilasena että jaa mitä!? Tuossa aika lähellä on siis tulivuori josta pulppuaa laavaa, vaikuttavan näköistä. Anteeksi, että oli pimeää kun otin tämän kuvan (tai ei kai sellaista voi pyytää anteeksi...).

Hihittelyä

Hassuja nuo kiinalaiset (kaikella kunnioituksella, mutta) tänään kun oltiin sukeltamassa ja odoteltiin siinä sukellusten välissä että pinta-aikaa tulee tunti täyteen seurasin mielenkiinnolla, kun kiinalaiset leikkivät vesileikkejään. Suuri osa kiinalaisistahan ei osaa uida, joten sukeltaminen ei ole heitä varten. Onneksi Indonesia on "no problem" (ei ongelmaa) kansaa täynnä ja innovaatioita syntyy. Täällä voi nimittäin käydä merenpohjassa "sukelluskävelyllä" niin, että laittaa päähän painavan sukelluskypärän ja laskeutuu max 5 metriin portaita pitkin. Pohjassa yksi sukellusopas valvoo, ettei mitään ongelmia tule. Siellä sitä sitten voi katsella kaloja ja riuttaa paikoillaan (tai voi siellä kai pari askeltakin ottaa) pari minuuttia, jonka jälkeen onkin jo seuraavan vuoro. Vesiskootterillakin pääsi ajelemaan myös niin, että oli kuski ja sai itse vain istua kyydissä. Samaan all inclusive pakettiin kuului myös banaanilaivassa istuminen ja kumilautalla vedettävänä oleminen, kun vene veti näitä eteenpäin. Snorklaaminen tapahtui sekä pelastusliivien, pelastusrenkaan että rajatun alueen + snorklausoppaan johdolla. Jännää, eikö vaan! Sukellusoppaani kommentoi touhua siten, ettei itse uskaltaisi mennä sukelluskävelyyn, koska sukellus on hänen mielestään turvallisempaa :) Minun kanta on se, että jokaiselle jotakin!

Turisteille olen nähnyt myös isoja ja pieniä veneitä joissa on lasipohja, jos ei viitsi kastua. Tänne saarelle tehdään päiväristeilyjä Balilta ja laiva ankkuroi itsensä laiturikompleksiin lähelle rantaa. Tässä laiturihässäkässä on aurinkotuoleja, ravintola ja vesiliukumäki johon laitetaan vesi valumaan aina kun asiakkaita riittää. Myös vesiskoottereilla voi vedellä sielunsa kyllyydestä. Tällaisen reissun hinta ei olisi kaltaiseni reppureissaajan mieleen, mutta hauskaa siellä laivalla näyttää ainakin olevan.

Kun tuossa aiemmin rienasin, ettei täältä saa kunnon kahvia, niin olin väärässä. Bali Eco Deli tarjoilee loistavaa kahvia ja lisukkeeksi monenlaista kakkua, keksiä, mysliä, hedelmäsalaatteja jne. Ehkä hieman kalliimpaa kuin bali kahvi mutta 100 kertaa parempaa :)

Eilen illalla kun aallot olivat mielettömän isot ei iltapäiväsukelluskestani tullut mitään, koska kaikki sukellukset peruttiin myrskyn vuoksi. Täytyi siis keksiä muuta mukavaa. Menin siis hierojalle. Kokovartalo hieronta maksoi n.7€/h. Thaimaaseen verrattuna se oli hieman hellävaraisempaa, hieroja ei missään vaiheessa seisonut selkäni päällä tai vedellyt raajoja ties minne. Thaimaassa käytettiin viilentävää salvaa, täällä rutkasti öljyä. Pidin molemmista, sekä täällä että Thaimaassa. Vaikkakin molempien hierontojen jälkeen selkäni oli kuin joku olisi hakannut minut, mutta niin se on Suomessakin jos ei ole käynyt hetkeen. 

Tänään näin kun kylän hindutemppelissä lapset opettelivat soittamaan seremonialauluja, rummutus ja kilkatus oli kyllä kivan kuuloista!

Sukeltamisesta vielä. (jos kyllästyttää skippaa tästä eteenpäin ;) Olen siis nyt sukeltanut 7 dyykkiä ja huomenna olisi vielä 2 tiedossa. Bali Diving Academy Lembongan on ollut erinomainen valinta. 1 sukellus maksaa n. 30€, eli hieman kalliimpaa kuin Thaimaassa, mutta onpa hyvä palvelu. Kun sukeltaa fundiveja (hupisukelluksia) ei ennen sukellusta tarvitse kuin vetää märkäpuku ja kengät jalkaan. Firma on jo kantanut BCD:n (liivin), painovyön, tankit, maskit ja räpylät veneeseen. Toki jokaisen vastuulla on tarkistaa kamppeet ennen mereen menoa huolellisesti. Tankkeihin laitetaan 200baria tai joskus enemmänkin, eli aika hyvät on oltavat! Toisaalta täällä kyllä kuluukin enempi ilmaa, koska virtauksia on huomattavasti enemmän kuin Thaimaassa. Eurooppalaisen sukelluskoulun valinta on mielestäni suositeltavaa täällä "no problem" maassa, hommat hoidetaan ainakin niin kuin kuuluu. Oppaat osaavat hyvin englantia ja ovat varmasti ammattitaitoisia ja kokeneita. Suomalaista sukellusopasta ei ole tullut vastaan, mutta ei ole kyllä ketään suomalaisia turistejakaan näkynyt koko 5 päivän aikana. Saksalaisia ja ranskalaisia on paljon. Jään alla sukeltamista moni paikallinen ihmettelee, hullun rohkeaa kansaa suomalaiset sukeltajat (jotka siis sukeltavat Suomessa). Itse en ole kovin vakuuttunut Suomessa sukeltamisesta. Täällä veden lämpötila kun on paljon kylmempi kuin Thaimaassa, eli n. 27C ja se tuntuu joskus TOSI JÄÄTÄVÄN KYLMÄLTÄ! Varsinkin jos on virtauksia, niin menee aivan kananlihalle välillä. Hassua eikö!? Ja jos Suomessa veden lämpötila on 27C niin sehän on ihanan lämmintä!

Mantoja ja Mola molaa ei toistaiseksi bongattu, huominen vielä mahdollisuus, kun sukellan pari sukellusta vielä huomis aamuna, sitten suuntaan iltalaivalla takaisin Sanuriin ja sieltä ylihuomenna Tulambeniin Pohjois-Balille Liberty hylkyä katsastamaan.

Skootterilla ympäri saarta

Vuokrasin kahdeksi päiväksi skootterin naapuriperheeltä. Maksoin alle 7€ kahdesta päivästä. Lähdin kiertelemään saarta erittäin hitaalla vauhdilla! Paikallisten kanssa ei kannata alkaa kisaamaan. 7 vuotiaasta alkaen, ellei jotkut nuorempanakin jo täällä ajetaan skootterilla. Skootterilla kuskataan kaikki, 5 henkinen perhe, säkkituoli tai kaadettu puu. Kissat ja koirat kulkevat mukana samalla kun haetaan ruokaa perheelle. Naiset ovat todella taidokkaita kuljettamaan asioita (ruokia, kukkakoreja jne) päänsä päällä. Eilenkin näin että eräs mamma oli hakenut aamiaista skootterilla ja tarjotin oli hänen päänsä päällä kun hän ajoi skootteria. Hän kyllä herätti paikallisissakin hymyilyä.

Tällaiset näkymät avautuvat vuoren huipulta, näkymä Lembonganin Jungut Batu ranta.

Saarella on todella paljon temppeleitä ja uskonto kuuluu jokaisen paikallisen arkeen. Eilen skootterilla ajellessani matka pysähtyi kun yhtäkkiä risteyksen valtasi hinduparaati jotka soittivat rumpuja ja kilkuttimia ja kantoivat kukkia ja patsaita mukanaan. Kaikilla oli hienot vaatteet yllään. Toivottavasti vielä törmään vastaavaan niin ehdin ottaa kuvan kulkueesta, se oli hieno näky.

Jokaisessa kodissa ja ravintoloissa on tällainen alttari, johon laitetaan kukkia, hedelmiä ja suitsukkeita.

  Paikallinen hautausmaa.

Tästä ajoin skootterilla viereiselle Nusa Ceninganin saarelle ja puolessa välissä siltaa mietin että mihin olen oikein pääni taas laittanut. Sillan lankut kolisivat ja hytisivät ja sillalla ei mahtunut ajamaan kuin yksi skootteri kerrallaan, jos vastaan tuli ihmisiä, oli melkein pysäytettävä vauhti.

Merilevä kuivatetaan pressun päällä auringon paisteessa sen jälkeen kun se on lajiteltu (eri väriset eri paikkaan) ja puhdistettu roskista. Merilevä on yksi saaren elinkeinoista.

Kaikenlaisia asumuksia täällä on, tässä eräs hienoimmista.

 Jälleen yksi mieletön auringonlasku.