Hot Springs

Viikonloppuna melkein koko TVL talon väki lähti retkeilemään Hot Springseille eli kuumille lähteille. Ajelimme reilu tunnin matkan kuoppaista tietä Moshista läpi pölyävän erämaan jossa siellä täällä oli tönö siellä täällä. Uskomatonta että ihmiset tosiaan selviytyvät niin karuissa oloissa ja pikkuruisissa asunnoissaan!

Perille päästyämme edessämme avautui kuin tyhjästä pölähtänyt keidas jossa keskellä oli lähde ja ympärillä rehevää luontoa. Ihan ihmeellistä miten äkkiä maisema voi muuttua totaalisesti! Heti alkuunsa meille pystytettiin teltat (koska mukana oli teltanpystyttämistä ja purkamista varten palkattu henkilö) ja pari kokkia alkoi heti väkertämään meille sapuskaa. Medän vastuulle jäi ottaa rennosti ja nauttia, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli alkaa heti pystyttämään omaa telttaa. Simmarit päälle ja uimaan. Vesi oli uskomattoman lämmintä, ehkä 30C ja todella kirkasta. Vesi virtasi aika kovaa joten ihan urheilusta se ajoittain meni. Lähteeseen pystyi hyppäämään liaanilla ja paikalla olikin lauma paikallisia jotka innosta hihkuen hyppivät meidän kanssa liaanilla. Meillä mukana olevat snorkkelit ja maskit olivat myös kovassa käytössä sekä meillä että paikallisilla. Lähteestä pääsi uimaan pientä uomaa pitkin isommalle lähteelle jota voisi kutsua ehkä kuvaavammin lammeksi. Kalassa uiskenteli pikku monneja jotka tulivat syömään kuollutta ihoa heti jos oli hetkenkin aloillaan. Ne kutittivat NIIIN paljon, että en kyllä tajua miten jotkut voivat vielä maksaa kyseisestä jalkahoidosta. En kyllä pystynyt kovin kauaa olla kalojen syötävänä. Yöllä lähteeseen ei voinut mennä uimaan koska siellä oli krokotiilivaara. Yhtään krokotiilia emme nähneet, mutta Louis oppaamme kertoi että krokotiilit lämmittävät kehoaan päivällä ja yöllä ne lähtevät saalistamaan. Lammessa asuu ainoastaan monneja mutta itse bongasin muutaman isomman, joten kyllä siellä joku niitä voi käydä yöllä saalistamassa.

Kilimanjaron ihailemiseen ei vain kyllästy. Tällä kertaa tiirailimme vuorta vähän kauempaa.

Vessassa käynti oli jännittävää sillä huussin takana tavattiin usein 1,5metrinen monitorilisko. Äkkiseltään se laittaa sydämen vähän pamppailemaan. Toki lisko varmaan pelästyi minua yhtä paljon kuin minä sitä.

Kuumilla lähteillä saimme erinomaista ruokaa ja yöpalaksi meille oli tehty vielä rosvopaistia, NIIN hyvää!

rosvopaistia

Ihanan leppoisat 2 päivää sisälsivät paljon uimista, riippumatossa köllimistä, kitaran soiton kuuntelua ja lauleskelua sekä paljon-paljon naurua ja laadukkaita juttuja!

Synttärijuhlat lapsivankilalla

Perjantaina kipsutimme Mahabusiin isojen kantamusten kera. Hulda ja Pihla olivat ostaneet lapsivankilalle uudet stereot, koska nykyiset vetelivät kovan käytön ansiosta viimeisiään. Perjantai on perinteisesti videonkatselupäivä, mutta koska ollaan Afrikassa ei sähköä ole joka päivä saatavilla, niin kuin tänäänkin. Meillä oli nuorille yllätys! Tänään vietetään kaikkien nuorten syntymäpäiviä! Taputukset raikasivat kun kerroimme tämän ilouutisen nuorille. Ensin puhallettiin ilmapalloja. Voi sitä riemun määrää!

Sitten leikkasimme valkoisista lakanoista jokaiselle 1,5m palan ja jokainen saisi suunnitella itselleen naamiaisasun. Kynät alkoivat suhista kun suunnitelmia alkoi syntyä papereille. Lakanakankaista alkoi kovalla tohinalla syntyä monenlaisia asuja. Hittejä olivat superman ja spiderman.

 Moni teki paidan (joko ihan tavallisen t-paidan tai jalkapallopaidan mm. Ronaldo tekstillä) yksi poika teki itselleen housut, jotka tosin vähän olivat haastavat ommella käsin. Hauskin oli eräs poika, joka teki itselleen papin asun ja kulki kaapu päällä ylväästi papin elkein.

Prays the Lord. Power of Jesus!

Yksi poika halusi tehdä hatun itselleen. Sain kunnian kuvauttaa itseni hatun kanssa.

Piia eli Pius eli Paavi

 Nuoret olivat tosi näppäriä käsistään, jokaisella pysyi neula ja lanka käsissä ja hyvin erilaisia asuja syntyi. Mielikuvitusta siis löytyy, vaikka sitä vähän pelkäsin etukäteen.

Tässä valmistuvat semmoisella tohinalla housut, ettei ehdi edes kahdella jalalla seisoa.

Asujen valmistuttua oli vuorossa leffan katselua. Tätä nuoret osaavat perjantailta odottaa. Koska sähköt eivät olleet palautuneet vielä iltapäivälläkään ehdittiin Kung fu pandaa katsoa vain 15 minuuttia. Leffan katselua lupasimme jatkaa maanantaina. Nuoret ymmärsivät hyvin ettemme voi katsoa leffaa koska sähköjä ei ollut. Tämä kun on niin jokapäiväistä heille. Synttäreiden kunniaksi tietenkin lauloimme Paljon onnea vaan laulun englanniksi ja söimme edellispäivänä tekemiämme suklaamuffinsseja kuorrutteen kera. Nam, hyviä olivat! Fantaa ja Coca Colaa oli myös, niin kuin synttäreillä kuuluukin.

Herkkujen jälkeen leikimme nuoria ilostuttavia laululeikkejä ja uutena opettelimme dam-dam-dadaa laululeikin ja liikemuistipelin. Olimme hankkineet edellispäivänä muistitikulle nuorten toivebiisejä, joita ajattelimme että soittaisimme uusista stereoista ja tietenkin tanssisimme. Koska sähköjä ei ollut, jäi tämä hupi ensi viikolle. Ihailimme stereoita kuitenkin koska ne sinne oli ostettu.

Keittiöremontti on nyt valmis!!! Keittiössä siis  vaihdettiin välikatto kokonaan ja tehtiin uusi välikatto ja valettiin välikattoon sementtiä. Perjantaina keittiö ei vielä ollut käytössä koska sementin piti vielä kuivua, mutta uskoisin että alkuviikosta saadaan jo uusi keittiö käyttöön. Johtaja kertoi että nyt padat ja hormit eivät savuuta niin paljoa ja vaikka sataisi vettä, ei vesi tule putkia pitkin pataan. KIITOS KIITOS KIITOS JOKAINEN JOKA LAHJOITTI RAHAA MAHABUSIIN!!! Nuoret säästyvät nyt vaaralliselta sankalta savulta ja kyyneliltä.

Kotimatka taittui jälleen lämpimissä tunnelmissa tupatentäydessä dala dalassa.

Ensin menee istumapaikat, sitten seisomapaikat ja lopulta jos jollain on kiire, niin vaikka dala dalan ulkopuolella roikkuen. Ahtaanpaikan kammosta kärsivät älköön käyttäkö dala dalaa. Juuri tänään juteltiin aiheesta parin muun suomalaisen kanssa ja totesimme että kyllä dala dalallakin kulkemiseen tottuu. Ensimmäiset kerrat olivat kyllä todella mielenkiintoisia ja kummastuttavia, kun täyteen dala dalaan vielä vaan mahtuu lisää ja lisää ihmisiä. 

Kotiin TVL talolle päästyämme ajattelin että voisinpa tänään pestä pyykkiä, koska sitä on kertynyt jo kopallinen. Täällähän pyykinpesu tapahtuu käsin takapihalla. Talolla ei tullut vettä, joten pyykinpesu jäi ensi viikolle. Pole sana. Mutta netti toimii! Jee! Jos ei tule vettä, niin toimiipa edes netti. Nämä kun eivät ole itsestäänselvyyksiä laisinkaan. Hyvillä mielin viikonloppuun. Tässä viimekertainen pyykinpesuni ikuistettuna

Viikonlopun biisiksi voisin suositella kaikille Diamond Platnumz: Number One

Kilimanjaro Wizards

Torstai oli ihan mahtava päivä! Töissä meillä oli vuorossa biologiaa ja olimme valinneet aiheeksi Afrikan eläimet osa 2. Kerroimme enemmän kirahveista, seeproista ja sarvikuonoista. Nuoret olivat jälleen tosi kiinnostuneita, emmekä jälleen osanneet vastata heidän kysymyksiinsä. Näille nuorille on niin ihana opettaa mitä tahansa koska he ovat aina niin kiitollisia ja kiinnostuneita uusista asioista joita heille opetetaan. Moni nuori oli tänään oikeudessa, joten myös moni työntekijä oli poissa päiväaikaan Mahabusista. 
Onneksi saimme sosiaalityöntekijän meille tulkiksi poikkeuksellisesti. Hän jäi seuraamaan vielä opetuksenkin jälkeen meidän ohjaamiamme pelejä, joihin kuuluivat lippumuistipeli, "let me see your cheeky monkey" ja poni -laululeikit. Lasten nauraa-kikatusta katseltuaan hän sanoi meille että nämä teidän pelit ovat lapsille tosi hyviä terveydelle sekä henkisesti että fyysisesti. Ihanaa saada palautetta omista tekemisistään. Hyvä mieli!!!

Aloitamme joka päivän aina fiiliskierroksella ja jokainen nuori saa ottaa tunnekortin pinkasta ja kertoa millä fiiliksillä on tänä aamuna. Oikeastaan muunlaista tunnetyöskentelyä ei pysty ilman yhteistä kieltä tekemään, joten olemme ajatelleet että parempi edes yksi keino saada selville onko fiilis yhtään parempi kuin eilen. Kun fiiliskierros on joka päivän aluksi se on myös selkeä aloitus ja nuorille jo tuttu tapa aloittaa päivä. Tällöin saa myös hyvin kontaktin jokaiseen nuoreen heti päivän aluksi.

Tämä poika oli sekä iloinen että vihainen.

Iltapäivällä olimme jälleen menossa tanssimaan afroa paikallisen Kilimanjaro Wizardsien kanssa. Tällä kertaa opettelimme häissä tanssittavaa tanssia. Oli aivan huippumukavaa!!! Endorfiiniä hehkuvana palasimme takaisin talolle illan jo hämärtyessä. Tätä ihanaa on pakko saada taas ensi viikolla lisää!!!

Katuliitujen kummastelua

Maanantaina astelimme Huldan ja Pihlan (jotka ovat myös vankilalla vapaaehtoisina, eivät myöskään opettajia ammateiltaan) kanssa Mahabusiin. Päivän epistola olisi matematiikan tunti. Aikaisemmin pidin yhden matematiikan tunnin yksin ja siitä viisastuneena jaoimme porukan kolmeen tasoryhmään. Annoimme nuorille vapaat kädet valita mihin ryhmään he kuuluisivat: 1) plus- ja miinuslaskut, 2) helpot kertolaskut 3) haastavat kertolaskut ja jakolaskut. Oliko suuri yllätys että suurin osa luokkitteli itsensä ensimmäiseen ryhmään (jos voi tehdä jotain helppoa, miksi ei valita sitä ryhmää...). Pihla oli ensimmäisen ryhmän opettaja ja ohjasi yhden toisensa jälkeen minun ryhmääni jossa harjoiteltiin kertolaskuja. Hulda oli ottanut vaikeimman pestin ja hihitteli kauhuissaan kun nuoret halusivat opetella jakolaskuja, eikä kellään meillä ollut hajuakaan miten jakokulmalaskuja tehtiin. Tauon aikana Huldakin pääsi kärryille ja loppujen lopuksi selvisi että 3 ryhmässä vain 1 osasi laskut ja muut kopioivat laskut häneltä. Semmoista. Itse en ole kovinkaan paljon laskenut kertolaskuja päässä joten oli aika haasteellista tarkistaa kaikkien 10 nuoren laskuja nopeasti. Jälleen hatunnosto luokanopettajille. :)

Tiistaina meillä oli vuorossa englannin opiskelua. Aiheena oli helpot verbit ja niiden aikamuodot. Kovin innokkaasti kaikki opiskelivat jälleen. Iltapäivällä leikittiin jo hittituotteeksi osoittautunutta undulaattilaulua, jota ollaan laulettu englanniksi. Uutena laululeikkinä otettiin Let me see your cheeky monkey johon lisättiin vielä viimeiseksi säkeistöksi Let me see your rock star. Laululeikissä lauletaan ja leikitään mm. apinoita, balleriinoja, krokotiileja ja rokkitähtiä. Ensimmäisellä kerralla laulu hieman jännitti, koska juuri kukaan ei osannut sitä laulaa, mutta lopulta isoimmatkin saatiin mukaan hauskanpitoon ja hymy korvasta korvaan vähintäänkin oli jokaisen kasvoilla. Tästä riemastuneena opettelimme vielä ponileikin englanniksi. Tämä oli hauskaa siksi että kaikki nuoret rakastavat tanssimista! Laululeikissä seistään piirissä ja jokainen pääsee vuorollaan tanssimaan ja lopulta kaikki tanssivat. Hauskaa oli!!! Leikimme myös rikkinäistä puhelinta suomeksi, swahiliksi ja englanniksi. Oli aivan järjettömän hauskaa! Nuoret eivät olleet koskaan leikkineet rikkinäistä puhelinta ja tykkäsivät kovasti!

Kummastusta aiheutti kun annoimme katuliidut ja luvan piirtää vankilan asfalttipihaan. Ilmeet olivat epäluuloisia ja heti nuoret alkoivat kysellä oliko johtajalta kysytty lupaa piirtämiseen. Kerroin että lupa on myönnetty ja ihmeissään nuoret alkoivat piirtää pihaan kuvia. Ei aikaakaan kun piha täyttyi värikkäistä kuvista. Safariauto ajeli Serengetillä ja linja-auto matkustajineen oli matkalla Ngorongoroon. Villieläimiä löytyi myös monenlaisia! Eri maiden lippuja ja telkkari jossa oli joku toimintaelokuva käynnissä.

Tässä matkustaa ihmisiä Ngorongoroon. Ylhäällä poikittain on erään pojan äiti.

Eräs nuori halusi piirtää talon. Ilmeisesti haaveilee kotiin paluusta tai omasta kodista.

Asfalttipiha täyttyi nopeasti erilaisista kuvista

 KIITOKSET KAIKILLE LAHJOITTAJILLE! Tiistaina luovutin kasaan saadut rahat vankilan johtajalle joka sanoi että alkaa heti hoitamaan keittiön ilmanvaihtoremonttia eteenpäin.

Keskiviikkona aloitimme opetuksen aamusta ja heti alkuunsa yllätyin positiivisesti, koska luokkahuoneeseen asteli johtaja kolmen remonttimiehen kera. Keittiöremontti alkoi äänekkäästi keittiön katon hajottamisella. Remonttimiehillä ei työturvallisuus ollut ihan vimpan päälle, koska heillä ei ollut sen kummempia rakennustelineitä vaan kantoivat keittiöön pöydän ja laittoivat sen päälle tuolin ja alkoivat takoa välikattoa säpäleiksi. Mutta siis näin nopeasti voi asiat tapahtua Afrikassa, kuvitelkaa! Seuraavana päivänä kun rahat on kasassa, alkaa tapahtua. Uskomatonta! Tänään opiskeltiin sitten Itä-Afrikan ja Etelä-Afrikan maita ja lippuja. Kaikki tällainen vaatii meiltä "opettajilta" hieman ennakkovalmisteluja. Lippumuistipeli oli jälleen hittituote! Peli kuin peli, niin kaikki tykkäävät.

Afrotanssia autokorjaamon takapihalla

Tänään 5 rohkeaa  tanssin ystävää suuntasi afritanssitunnille paikallisen afrotanssiryhmän, Kilimanjaro Wizardsin vieraaksi. Ajelimme taxilla keskustan vieressä olevalle lähiöalueelle ja taksikuski kertoi meidän olevan perillä. Hyppäsimme ulos taksista ja pyörittelimme päitämme, minneköhän meidän pitäisi mennä. Taksikuski vei meidät kädestä pitäen johonkin rakennukseen sisälle. Kummastuneet kasvot olivat meitä vastassa kun 5 valkoista naista astelee halliin. Halli osoittautui kirkoksi ja lähdimme sieltä nauraen pois, koska ei meidän kirkkoon ollut tarkoitus mennä. Oikea paikka löytyi, kun menimme autokorjaamoon sisään ja sieltä takaovesta metsäaukiolle jossa näytti jo oikeanlaiselta menolta. Rumpuja havaittavissa, olemme oikeassa paikassa. Meidät otettiin ilolla vastaan! Metsäaukolla on pieni tanssimista varten siistitty alue jonka tanssiryhmä aina harjaa ennen treenejä. He pirskottavat myös vettä ettei maa pöllyä tanssittaessa.

Uusista rummuista ajellaan karva pois, että ne soivat kunnolla.

Kun rummuista on ajeltu karvat pois, rummun pintaan hierotaan lehtiä siksi että rummun pinnasta tulee kestävä. Rummun keskelle tehdään musta ympyrä sulattamalla muovia siksi että siihen saadaan hyvä ääni.

Ensin rummut lämmitettiin nuotion lämmössä, että saadaan hyvä ääni rumpuun. Voisi luulla, että täällä lämmössä ei enää lämmitystä tarvittaisi...

Afrikkalaisen alkuhengauksen jälkeen meidät istutettiin tuoleille ja saimme nähdä ensin pari Kilimanjaro Wizardsien tanssiesitystä. Huikeaa menoa!!

Sitten vaan kengät pois jalasta ja aloitimme tanssi- ja lauluopinnot. Melkein samantien jo alettiin rummuttaa ja eikä aikaakaan kun jo jokainen sai esittää oman soolotanssinsa! Meillä oli ilonamme myös rutkasti yleisöä, jotka olivat saapuneet kurkkimaan miten valkoiset tanssivat afroa metsän keskellä. Ihan mahtavaa oli, sanat ei riitä! Pakko päästä pian uudelleen!!!

 

Leijona Kuningas ja Afrikan elefantti

Maanantaina sain kaveriksi toisen vapaaehtoistyöntekijän, Päivin, turkulaisen kotitalousopettajan. Päivän epistolana olisi kertoa Suomesta, koska sitä nuoret olivat toivoneet.  Vertasimme asioita Suomen ja Tansanian välillä kuvien kera. Kerroimme perusfaktat (asukasluvut, pääkaupungin jne) ja sen lisäksi kerroimme vuodenajoista, koulusta, ruuista, talviharrastuksista, villieläimistä jne. Papereita tiirattiin tarkkaan ja hartaasti.

Iltapäivällä pelattiin polttopalloa niin että hiki vaan lensi! Sujuvasti ilman swahilikielen tulkkia pystyin selittämään säännöt. Päivi oli tuonut mukanaan lippumuistipelin, jota nuoret pelasivat innoissaan. Pelin jätimme nuorille ja se onkin ollut kovassa käytössä sen jälkeen. Päätimme päivän makeasti, olimme leiponeet nuorille kääretorttua.

Tiistaina oli vuorossa Tansanialaiset villieläimet, eli biologiaa. Näytin safarilla ottamiani kuvia ja kerroin eläimistä niin paljon kuin muistin. Oppaammehan kertoi paljon faktoja eläimistä, mutta kolmen päivän infopaketti oli niin kattava, ettei ehkä kaikki jääneet mieleeni. Olin ottanut selvää enemmän leijonista ja afrikan elefanteista joista kerroin enemmän. Minun apunani Mahabusissa oli New Yorkilainen Will, joka saapui yllättäen päiväksi tutustumaan lapsivankilaan. Hänestä oli paljon apua, sillä hänellä oli todella paljon knoppitietoa eläimistä ja niiden elintavoista. Nuoret kyselivät aktiivisesti lisätietoa leijonien ja elefanttien elintavoista. Valitettavasti en osannut vastata useimpiin kysymyksiin. Olin erittäin iloinen kun isoimmat pojat kirjoittivat vihkoihinsa kuulemiaan faktoja. He kun eivät aina ole niitä kaikkein innokkaimpia. Vaikka ymmärtäähän sen, että 12v. ja 17v. eivät ole tiedollisesti samalla tasolla ja isoimmat voivat pitkästyä jos ei tule mitään uutta tietoa koko päivänä.

"Pienen" säätämisen jälkeen iltapäivä huipentui kun katsoimme Leijona Kuninkaan tietokoneelta. Onneksi tulkkinanin oli tänään mies, koska hän osasi väkertää tietokoneen toimimaan, muuten olisi kyllä Leijona Kuninkaat jääneet näkemättä. Kiitollisena lapset morjestelivat kun lähdin päivän päätteeksi. Jälleen tavoitteet toteutuivat: 1) opetan jotain järkevää ja 2) saan heille hyvän mielen.

Keskiviikkona meillä oli vapaapäivä, koska muslimit viettivät ID-juhlaa. Moni lapsivankilan nuorista ovat muslimeja, joten pidimme mekin kaikki TVL vapaaehtoiset vapaata, vaikka meistä kukaan ei taida olla muslimi.

Tänään kertailimme englanninkielisiä sanoja joita olimme aikaisemmin opiskelleet. Opettelimme myös uusia sanoja, kuten pöytä, tuoli jne. Annoin nuorille paperit joihin he saivat piirtää unelmakodin. Taustatietona sen verran, että tehtävän anto vähän mietitytti, koska osa nuorista on katulapsia ja osa erittäin köyhistä perheistä, ja ehkäpä asuneet yhdessä huoneessa koko perhe. Pienen alkukankeuden jälkeen nuoret alkoivat tehdä omia unelmakotejaan. Kolmiulotteisen huoneen piirtäminen aiheutti suuria haasteita monelle, mutta pääasiahan oli se että he saavat käyttää mielikuvitustaan ja ehkä oppia pari englanninkielistä sanaa. Tansaniassa koulussa ei kovin paljoa kannusteta käyttämään omaa mielikuvitusta, joten tällaiset tehtävät eivät ole kovin luontevia lapsille. Lapsia myös rangaistaan vääristä asioista (ei tietenkään kun paikalla on länsimaalaisia vapaaehtoisia opettajia), joten myös siksi lapset pelkäävät vääriä vastauksia.

Unelmakoteja piirrettiin pitkään ja hartaasti. Kun tunti päättyi ja päästin nuoret tauolle, jäi yli puolet vielä jatkamaan piirrustustaan, joita piirrettiin ja väritettiin todella tarkkaan. Jollakin oli puutarha jossa kasvoi omena- ja mangopuu, toisella taas oli paljon huoneita ja koira, kolmannella kolme ulkovessaa, neljäs piirsi pelkän naisen ja kertoi että siinä on hänen vaimonsa. Heh, nuoret miehet on samanlaisia ympäri maailmaa :)

Iltapäivällä teimme käsinauhoja sekä perinteisellä solmumenetelmällä että makrame tyyliin. Kun otin puuvillalangat pussista esiin, oli nuorilla heti selvät sävelet mitä niistä tehdään. Lankakerät hävisivät poikien dormiin. Kun menin perässä katsomaan mitä siellä tapahtuu, olin positiivisesti yllättynyt. Luulin että pojat olivat häipyneet kun näkivät lankakerät, mutta he olivatkin kerimässä lankaa sopivan pituisiksi laittaen ne kahden ruuvin ympärille ylä- ja alasänkyjen päätyyn. Kauhea kuhina kävi lankakerien ympärillä. Pojat olivat ihan innoissaan kun saivat väkertää käsinauhoja! Kiitokset kaikuivat jälleen päivän päätteeksi kun lähdin kotimatkalle. Ihania nuoria, kertakaikkiaan!!!

Mahabusi

Mahabusi lastenvankilassa majailee tällä hetkellä 24 nuorta, 2 tyttöä ja 22 poikaa. Luku vaihtelee päivittäin. Tällainen paikka on kyseessä.

 Mahabusin rakennusta ympäröi puutarha

 Puutarhanhoidosta vastaa muutama nuori kerrallaan. Heitä opetetaan kasvattamaan hedelmäpuita ja vihanneksia.

 

 Kuuman kauden aikana vihannesten kasvatus on erityisen haastavaa, koska lämpötila voi olla päivällä 35C astetta

 

 Puutarhaassa on paljon erilaisia hedelmäpuita, tässä banaanipuu

 

 Puutarhassa tepastelee kanoja ja koiranpentuja

 Piha, jossa usein pelaillaan jalkapalloa ym.

 Luokkahuone yllä ja alla

Opetusmateriaalit ovat melko rajalliset. Taulu, kynät ja vihot sekä matematiikan kirjat löytyvät. Muu opetusmateriaali on hankittava ja/tai tehtävä itse. Kiitos kaikille koulutarvikkeisiin rahaa lahjoittaneille! Bloggaan myöhemmin mitä olen lahjoitusrahoilla ostanut.

Keittiö jossa nuoret tekevät itse vuorotellen ruokaa. Keittiön padat savuuttavat todella paljon ja uudelle hornille olisi huutava tarve. Hinta arvio uudelle hornille on 100€ asennettuna. Puolet rahoista on jo kasassa, kiitos kaikille rahaa lahjoittaneille. Täällä jokainen euro on korvaamaton.

Poikien makuuhuone on vielä ihan riittävä, mutta tilanne on toinen kun Mahabusissa on nuoria 40.

 Tyttöjen makuuhuone