Paluu Tansaniaan

Tuhansien huokailujen ja loppuun kulutettujen bongo flava cd:iden kuuntelun jälkeen päätin, että nyt on pakko päästä takaisin sinne missä auringon paiste loistaa ihmisten kasvoilla. Varasin liput ja pakkasin matkalaukut täyteen lahjoitusvaatteita ja muuta viemistä ja lähdin lentokentälle muutaman viikon varoituksella. Onneksi sain vapaan järjestymään töistä ja koulusta ja vihdoin pääsisin takaisin energian lähteille, toiseen kotiini.

Lensin Kilimanjaron lentokentälle ja ensimmäinen viikko pitäisi sisällään ystävien tapaamista ja tanssitreenejä. Majoituin edullisessa majatalossa ja söin paikallisissa ravintoloissa. Nyt elettäisiin mahdollisimman paikalliseen tapaan. Lasten kanssa tuttavuus syntyi hyvinkin helposti! Rakkautta ensi silmäyksellä ja tämä rakkaus oli molemmin puolista!

Jälleen näkeminen Kilimanjaro Wizard Arts Groupin ihmisten kanssa oli huikeaa. Vaikka yhteisiä sanoja monien kanssa ei ollutkaan sain erittäin lämpimän vastaanoton ja monta halia ja rutistusta. Tuliaisiksi vein kaikille Cheza Ngoman hienot kangaskassit jotka otettiin ilolla vastaan. Treeniaikaa Bagamoyon tanssifestareille olisi viikko eli neljä treenipäivää, mutta selviäisin siitä minulle vakuuteltiin. Ensimmäisten treenien jälkeen olin hieman epävarma roolistani festivaaleilla. Olinko sittenkin ottanut liian ison palan kakkua? Minulle kuitenkin vakuuteltiin että selviäisin kahden tanssin uusista koreografia osuuksista parissa päivässä ja lopuksi vielä hiottaisiin tanssit loppuviikosta kuntoon. Hullua touhua tai ei, näillä mentäisiin.

Treenit alkavat perinteisesti rumpujen lämmittämisellä nuotiolla ja
kuulumisten vaihdolla. Tähän menee normaalisti tunti.

Vein Kili Wizardseille rinkallisen vaatteita, jotka annoin yksien treenien päätteeksi. Voi sitä riemun määrää, kun jokainen saalisti itselleen sopivia vaatteita. Riemun kiljahdukset kertoivat todellisesta kiitollisuudesta.

Toinen rinkallinen vaatteita meni ystäväni Silvian "pojille". Silvialla ja hänen poikaystävällään Barakalla on viritteillä perustaa oma katulapsikeskus jossa he majoittaisivat katulapsia ja asuisivat siellä heidän kanssaan. Ideana heillä on pyrkiä saamaan lapsia kouluun ja kodinomaisen keskuksen kautta auttaa lapsia tehokkaammin. Projekti on siinä vaiheessa, että heillä on omakotitalo vuokrattuna ja yhdistyksen perustamisen paperit vireillä. Vielä kuitenkaan yhdistys ei ole virallinen ja näin ollen lapset eivät voi majoittua talolla. Lapset käyvät joka päivä Silvian ja Barakan luona, jossa he yhdessä tekevät kotitöitä ja he saavat talolla aina ilmaisen ruuan, jonka he yhdessä valmistavat. Suurta kiitollisuutta kokien Silvia otti vastaan viemäni lahjoitusvaatteet. PS. Silvian blogia voit lukea osoitteessa: http://susasilvia.blogspot.fi/

Ihana Silvia! <3

Kiitos kaikille lahjoittajille!