Pulinalle piste

Ihana Hulda! Onneksi Suomessa nähdään!

On tultu siihen pisteeseen tällä reissulla, että kotimatkalla on aikaa miettiä mennyttä. Afrikan matka oli mieletön kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Opin paljon uutta ja näen nyt oman elämäni uudesta vinkkelistä kun vähän on ottanut etäisyyttä asioihin Suomessa.

Moni asia Suomessa on hyvin. Sitä ei vain osaa arvostaa ja hehkuttaa, koska siihen on tottunut. Suomalainen koulutusjärjestelmä on vertaansa vailla. Ilmainen ala- ja yläkoulu ilmaisine ruokineen, sekä lukio/ammattikoulu ja yliopisto ovat mieletön mahdollisuus kaikille varallisuudesta riippumatta. Monet lapset eivät Tansaniassa pääse kouluun koska perheellä ei ole varaa koulupukuun, lukukausimaksuihin, ruokaan ja kirjoihin. Monen perheen lapset joutuvat myös jättämään koulun väliin tai kesken koska heidän on autettava perhettä menemällä jo lapsena töihin. Olen iloinen että Suomessa laki suojelee kaikkia lapsia työssäkäynniltä. Lapsilla on muutenkin paremmat oikeudet Suomessa kuin Tansaniassa. Mm. ruumiillinen kurittaminen on laissa kielletty. Tansaniassa lasten kurittaminen on melko normaali kasvatuskeino.

Afrikan aika ja afrikkalainen ajankäsitys on kaikille tuttuja juttuja. Osasin varautua afrikkalaiseen tapaan tehdä asioita, mutta yllätyin kuinka helposti siihen sopeutuminen kävi minulle, joka Suomessa rakastan aikatauluja ja suorittamista. Hitaan kävelytyylin oppiminen vei pari päivää opettelua. Onneksi Shaina, paikallinen tulkkimme oli hyvänä oppaana meille. Haraka haraka haina baraka (= kiire ei ole hyväksi) kuuluu tansanialainen sanonta. Mietimme porukalla, että mistäköhän johtuu että suomalaiset juoksevat erityisesti Helsingissä paikasta toiseen. "Ehkä kun siellä on niin kylmä niin niillä on kiire päästä lämpimään", joku totesi ja hyväksyimme tämän päätelmän. Olen miettinyt kovasti että mitenköhän tämän hyvän hitaamman ja terveellisemmän elämäntyylin voisi ottaa käyttöön myös Suomessa...katsotaan miten käy.

Suomalaisilla olisi paljon opittavaa myös afrikkalaisilta tai tansanialaisilta. Perhe on aina tansanialaisille ykkösjuttu. Perheenjäsenille kerrotaan että heitä rakastetaan ja perheenjäsenten kanssa soitellaan päivittäin. Tämä nyt tietenkin yleistystä, eihän kaikista tansanialaisista voi sanoa että "kaikki tekevät näin". Perhekäsitys on myös laajempi. Serkkuja kutsutaan siskoiksi ja veljiksi, tätejä ovat myös setien ja enojen vaimot ja setiä tätien miehet. Äitejä ovat kaikki ne äidin ikäiset, jotka ovat kasvattaneet lapsia pihapiirissä tai suvussa ja jotka jokainen kokee äideiksi. Avion myötä saa myös toiset äidit ja isät kumppanin puolelta.

Asioita joita olen reissussa kaivannut ja alkanut arvostaa: Ensimmäisenä tietenkin olen kaivannut omaa perhettä ja ystäviä, mutta onneksi skype ja facebook ovat olleet hyvänä ikävänlievittäjänä! Pyykinpesukone, Fazerin suklaa, ruisleipä ja kävelytiet on kyllä semmoisia asioita joita kaipasi Suomesta. Yllättävän hyvin sitä vaan sopeutuu pärjäämään pienellä, kun ei ole yllin kyllin kaikkea kokoaikaa. Vaatekaappi taitaa saada raakaa kyytiä kotiinpaluun kunniaksi. Tosin pitää nyt ensin hankkia se koti, jossa se vaatekaappi olisi ennen kuin vaatekaapin sisältöä aletaan karsimaan. Hakuna matata, ei huolta. Kaikki asiat järjestyy! Joskus kun metsästi pitkin kyliä narua tai lankaa kaipasi myös Suomen askartelukauppoja joista saa kaikkia mahdollisia askartelutarvikkeita ilman kissoja ja koiria. Mutta kovasti tulee Suomessa turhaa ostettua, kun televisio ja muut mainokset syytävät tarvetta siihen ja tähän.

Tansanialaisissa ihmisissä viehättää heidän iloisuus ja vieraanvaraisuus. Vaikka rahaa on vähän, iloa ja naurua riittää yllin kyllin. Aina on tarjota yösija, ruokaa ja juomaa vieraalle. Ihana ihana Tanzania!!! Sydän jäi, mutta nyt Suomeen tekemään vähän tiliä ja äkkiä takaisin Bongoon!

Jäähyväiset ovat aina surullisia, mutta olen niin kiitollinen ja iloinen että olen tällä reissulla saanut tutustua todella moneen toistaan upeampaan ihmiseen. Nina furaha sana!!! Kwaheri Tanzania!

Ihanat naiset Dar es Salamissa

Energisiä Kilimanjaro Wizardseja tulee NIIN kova ikävä!