Msamaria

Kävin toistamiseen tutustumassa Msamarian katulapsikeskuksessa, jossa muutama TVL talon vapaaehtoinen työskentelee. Katulapsikeskuksessa majailee keskimäärin 30 lasta jotka ovat iältään 6-16vuotiaita. Arkipäivisin lapsille pidetään koulua, mikäli paikalla on vapaaehtoisia. Osa lapsista käy keskuksen lähellä sijaitsevaa alakoulua. TVL talon vapaaehtoiset ovat hankkineet Msamarian lapsille lahjoitusvaroja joiden avulla moni lapsi pääsee alkuvuodesta kouluun. Alakoulu ei ole maksullinen, mutta koulukirjat, koulupuku ja ruoka tulee jokaisen maksaa itse.

Vasemmalla koululuokka ja tyttöjen huoneet, keskellä kanala ja oikealla keittiö.

Vasemalla keittiö, keskellä vessat ja oikealla toimisto/oleskeluhuone/poikien huoneet.

Ulkokatos jossa on sekä opetusta että yleistä oleilua ja tanssia.

Msamariassa lapset tekevät itse ruuat ja pesevät pyykit sekä siivoavat huoneet ja yhteiset tilat yhdessä aikuisten kanssa. Katulapsia etsitään noin pari kertaa kuukaudessa. Työntekijät kiertelevät katulapsien nukkumapaikoissa ja haastattelevat lapsia iltaisin ja yöaikaan. Työntekijät kertovat Msamarian katulapsikeskuksesta ja sanovat että lapsilla on mahdollista tulla käymään tutustumassa. Mikäli joku katulapsi haluaa tulla asumaan Msamariaan hänet haastatellaan ja kadulle joutumisen syy selvitetään. Useiden lasten kotiin tehdään kotikäynti heti kun se on mahdollista. Useilla lapsilla on perhe mutta syystä tai toisesta lapset ovat lähteneet kadulle. Lapset työskentelevät monissa paikoissa kuten bussiasemilla myyden tavaraa jne ja illan tullen kerääntyvät tietyille kadunkulmille nukkumaan. Osa lapsista käyttää myös päihteitä tai kotona ei ole hyvä asua, joten kadulla asuminen voi joissain tapauksissa olla jopa "parempi" vaihtoehto lapsen näkökulmasta. Katulapset eivät käy koulua, koska ovat päivisin töissä. Osa lapsista on karannut kotoa vaikeiden perhesuhteiden takia ja lopettanut koulunkäynnin jotta saisi rahaa elämiseen. Tästä syystä heitä pyritään motivoimaan tulemaan katulapsikeskukselle jossa he saisivat katon pään päälle, turvallisen elinympäristön, säännöllisen ruuat ja päivärytmin (koulua arkipäivisin jne). Katulapsikeskuksen kautta he voivat saada mahdollisuuden päästä oikeaan kouluun, mikäli koulunkäynnille löytyy sponsori.

Msamariassa lapsille annetaan mahdollisuus olla jälleen lapsi. Lasten kanssa keskustellaan ja heidän ajatusmaailmaan pyritään vaikuttamaan siten että he ymmärtäisivät jälleen ettei heidän vastuullaan ole huolehtia perheen rahahuolista tai muista ongelmista, vaan keskittyä koulunkäyntiin ja tämän kautta saada hankittua itselleen parempi tulevaisuus.

Vierailupäivät Msamariassa olivat täynnä iloa ja riemua. Oppitunneilla lapset olivat motivoituneita ja innokkaita vaikkakin tasoerot olivat mm. matematiikassa ja englannissa suuria. Vähänkin musiikkia kuullessaan kaikki lapset alkavat tanssia, ja hyvin tanssivatkin. Keskuksella on muutamia paikallisia vapaaehtoisia, jotka toimivat päivisin kouluaikoina tulkkina ja muuten auttavat arjen askareissa ja viettävät aikaa lasten kanssa. Osa vapaaehtoisista on itse asunut kadulla ja tästä syystä haluavat auttaa myös muita lapsia siinä missä itse ovat saaneet apua muilta. Msamarian lapset rakastivat kun heitä kuvattiin, joten tässä muutamia otoksia Msamariasta.

Riisin puhdistusta välitunnilla

Aids päivä ja ensimmäinen adventti

Sunnuntaina aamuvarhaisella 7 aikaan minä ja Silvia hilpaisimme bussiasemalle Salama (paikallinen kondomimerkki) paidat yllämme. Saadaan ihan kiitettävästi muutenkin huomiota paikallisilta, mutta erityisesti nyt Salama paidat yllä herätimme erityisen paljon kiinnostusta, tirskuntaa ja juttelijoita riitti.

Sunnuntaina vietettiin siis Moshissa Aids päivää. Tapahtuman pääkoordinaattorina toimi PSI TANZANIA yhtiö joka tekee Salama merkkisiä kondomeja ja kampanjoi Aidsia vastaan. Bussiaseman takana olevalla parkkipaikalle oli tehty katsomot joiden ylle oli rakennettu aurinkokatokset yleisölle. Aids päivässä esiintyivät Kilimanjaro Wizardsien lisäksi mm. paikallinen rap-ryhmä, judokat, Sansibarilainen tanssiryhmä. Tämän lisäksi oli puheita ja joka välissä hilpeää tansaniapoppia.

Esiintyminen Kilimanjaro Wizardsien kanssa onnistui jälleen hienosti ja yleisö hurrasi kun vedimme soolot Silvian kanssa. En ole tainnut koskaan esiintyä näin isolle yleisölle. Mukavaa mutta erittäin hikistä hommaa esiintyä auringonpaahteessa keskellä päivää. Lämpöä taisi olla ainakin 35C jos ei jopa 40C.

Ensimmäisen adventin kunniaksi päätin osallistua paikallisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Kirkko oli iso ja ikkunat aukesivat korkealle katon rajaan asti molemmilta puolilta kirkkoa. Kirkossa oli paljon ihmisiä, arviolta 300 henkilöä, eikä kirkko ollut edes täynnä. Täällä on hyvin tavallista että kaikki vauvasta vaariin käyvät kirkossa joka sunnuntai. Jumalanpalveluksen tunnelma oli yhtä harras kuin Suomessakin, mutta erosi silti muutamilta osin suomalaisesta jumalanpalveluksesta. Jokaisella penkkirivillä oli polvistumispuut, joita käytettiin aina kun rukoiltiin. Suomessahan polvistutaan vain alttarilla. Joka välissä noustiin ylös ja joko laulettiin virsiä tai luettiin raamattua kaikki yhteen ääneen ja sitten taas istuttiin hetki. Välillä käteltiin lähimpiä ihmisiä ja sanottiin heille "Jumalan siunausta". Jokaisella oli omat raamatut mukana kirkossa. Jumalanpalvelus oli swahiliksi joten pappien puheiden sisällöstä en osaa sen enempää kertoa. Pienet vauvat käytiin siunaamassa alttarilla jossain vaiheessa, ehkäpä silloin kuin lapset tuotiin enisimmäistä kertaa jumalanpalvelukseen. Kolehti kerättiin kahdessa osassa. Ensin korit kiersivät penkeissä jonne sai lahjoittaa rahaa. Tämän jälkeen kaikki astelivat alttarille eteen jossa oli lisää koreja jonne jätettiin lisää rahaa. Onneksi olimme varautuneet kukkaron kanssa kirkkoon, oltaisiin ehkä muuten vähän katsottu paheksuvasti jos olisimme olleet ainoat jotka eivät anna rahaa kolehtiin. Jumalanpalveluksen jälkeen kaikki kokoontuivat kirkon ulkopuolelle katokseen/eteiseen jossa laulettiin kirkostapoistumis virsi loppuun ja tämän jälkeen "huutokaupattiin" banaaneja, pinaattia(tai jotain sen näköistä) ja ruukkukukka. Myyjä ei ottanut rahoja vaan lahjoitti ne kirkolle. Mielenkiintoinen kokemus! Tuttuja virsiäkin kuultiin, tosin ei pystynyt millään muistamaan virsien sanoja suomeksi... Virsiä laulettiin pääsääntöisesti puhallinorkesterin ja kuoron säestämänä, mutta välillä kuultiin myös pelkkien urkujen soittoa hetki.

Naisten oikeuksien puolesta

Maanantaina Kilimanjaro Wizardsit (minä mukaan lukien) esiintyi Moshin NMKY:n juhlasalissa. Tapahtuma oli avajaistapahtuma kiertueelle, jossa pyritään parantamaan naisten tasa-arvoisuutta ja vähentämään naisten kaltoinkohtelua. Tapahtuma alkoi isolla paraatilla jonka keulassa kulkivat poliisimoottoripyörät, poliisisoittokunta ja lopuksi saapuivat tapahtumaan osallistuvat vieraat pukeutuneina tapahtuman teemapaitoihin. Kilimanjaro Wizardsit olivat vastaanottamassa tapahtumaan saapuvaa väkeä tanssien, laulaen ja soittaen.

KW avasi myös päivän laulaen, tanssien ja kyllä siellä heidän käärmekin pääsi lavalle. Itse en uskaltanut kovin lähelle käärmettä, näytti vähän nälkäiseltä... ;)

Päivä koostui pitkälti puheista joiden väleissä saatiin nauttia poliisisoittokunnan laulusta ja soitosta. Erittäin viihdyttävää! Iltapäivällä näimme myös erään katulapsikeskuksen lasten taidokkaan akrobatia esityksen sekä draamapätkiä. Ensimmäinen draamaesitys käsitteli perheen isän päihdeongelmaa ja perheväkivaltaa.

 Kilimanjaro Wizardsien draamapätkässä juoni oli seuraava. Naisen mies menehtyy äkillisesti ja perinteisesti tällöin leski on joutunut naimisiin menehtyneen aviomiehen veljen kanssa. Aiheesta käytiin kovaäänistä keskustelua onko tämä oikein naista kohtaan.

Draamat olivat kovaäänisiä ja varmasti sanoma meni perille. Kohdelkaa naisia tasa-arvoisesti; älkää käyttäkö väkivaltaa ja naisilla on oikeus valita aviomiehensä. Hyvää työtä tekevät kun lähtevät Pohjois-Tansanian kiertueelle näiden esitysten kanssa.

 Kilimanjaro Wizardsien draamaryhmä

Materunin vesiputous

Lauantaina lähdimme virkistäytymään Materunin vesiputoukselle. Ensin ajoimme tunnin verran vuoristoon pikkuisen kylän läpi. Ajelimme ohi kahvi- ja banaaniplantaasien. Kahvipensaat ja banaanipuut kasvavat sulassa sovussa plantaaseilla. Ensin pääsimme tutustumaan kahvin tuotantoon. Kahviluennon jälkeen haimme plantaasilta puusta kypsiä (punaisia) kahvinpapuja, jotka veivattiin ensin laitteen läpi joka poistaa kahvipavun kuoren.

Tämän jälkeen pavut murskataan isossa huhmarissa paksun kepin avulla. Tämän jälkeen pavut ja kuoret erotellaan ja papuja keitettiin vedessä jonka jälkeen pavut paahdetaan nuotiossa. Tämän jälkeen pavut jauhetaan isossa huhmarissa ja tämän jälkeen kahvi onkin valmista keitettäväksi ja nautittavaksi. 

 

(en ole ihan varma kaikista vaiheista, mutta jotenkin näin se varmaan meni...) Aivan mielettömän hyvää kahvia oli!!!

Kävelimme Materunin vesiputouksille vajaa tunnin verran pikkuruisia polkuja pitkänä ihmisnauhana toiven ettei takana oleva kaadu ja keilaa kaikkia edellä meneviä mukanaan. Matka vesiputouksille oli upea! 

Välillä laskeuduimme jyrkkää rinnettä pitkin laaksoon, joen varteen, josta nousimme taas polkua pitkin hiki valuen jyrkkää rinnettä ylös. Matkalla opiskelimme kasveja oppaidemme johdolla ja kertailimme hieman swahilia. Vastaantulijoille heitettiin shikamoot ja mambot (tervehdykset) ja henkeä haukkoen saavuimme vesiputouksille. Lähes 90 metrinen vesiputous oli jotain niin upeaa, että sitä saattoi vain ihailla sanomatta mitään. 

Rohkeimmat uiskentelivat 15 asteisessa vedessä lounasboksien tyhjennettyään. Tovin tai toisen jälkeen aloitimme pole pole (hitaasti)  patikoinnin takaisin autolle. Matkalla hoimme toisillemme miten etuoikeutettuja olemmekaan kun pääsemme näkemään näin upeita paikkoja!

Satukirjoja ja kokkailua

Raun päiväkoti on vuonna 2009 Sama Aurinko ry:n perustama päiväkoti joka on tarkoitettu Hiv positiivisten perheiden lapsille tai muuten köyhille perheille. Työntekijät tekevät kotikäyntejä ja kiertävät Raun kylässä etsien apua tarvitsevia perheitä. Päiväkoti on lapsille ilmainen ja siellä tarjotaan aamupuuro ja tukeva lounas kaikille lapsille. Lasten päästyä päiväkotiin voivat vanhemmat mahdollisesti mennä töihin. Monen lapsen vanhemmat ovat joko yksinhuoltajia, Hiv-positiivisia tai muuten sairaita tai muuten apua tarvitsevia. Päiväkodissa lapset saavat päivärytmin, esiopetusta, virikkeellisen ympäristön ja ruokaa. Päiväkodissa työskentelee 2 lastentarhanopettajaa, lastenhoitaja ja 2 keittäjää. Lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja ovat myös Hiv-positiivisia naisia.

Päiväkodissa olevien lasten vanhemmille on perustettu 2013 naistenryhmä johon etsitään kokoajan lisää naisia. Ryhmän tarkoituksena on kouluttaa naisia  ja näin saada mahdollistettua heille parempi elämänlaatu. Ryhmä kokoontuu vapaaehtoisten ohjauksella ja itseohjautuvasti. Ryhmässä opetellaan yrittäjyyttä, ompelua ja muita taitoja (mm. englanti ja matematiikka) jotka edistävät naisten mahdollisuuksia työllistyä ja parantaa arkeaan. Ryhmään palkataan ompeluopettaja joka opettaa naisia ompelemaan. Tämän jälkeen Sama Aurinko voi tehdä naisille vaate- ja tekstiilitilauksia ja myydä tuotteita Suomessa. Naiset voivat myös ottaa tilauksia vastaan lähialueen ihmisiltä ja näin saada tienattua itselleen rahaa. Sosiokulttuurista innostamista parhaimmillaan.

Viikko RAUssa vilahti nopeasti. Joka päivä opiskelimme englantia ja matematiikkaa ja iltapäivisin teimme jotain luovaa. Otimme viikon projektiksi tehdä lapsille satukirjat. Etsin netistä englannin ja swahilinkielisen sadun, jossa poika lähtee safarille. Tiesin etteivät kirjat valmistuisi tuossa tuokiossa vaan niitä tehtäisiin pitkään ja hartaasti, mutta yllätyin kuinka vaativaa naisille oli vapaa piirtäminen. Tehtävänä oli piirtää sadussa olevia Afrikan eläimiä, kuten leijona, kirahvi jne. Lopulta haasteellisuuden vuoksi autoin naisia piirtämään kuvat satukirjoihin ja he saivat värittää ja täydentää kuvat sekä liimata tekstipätkät sivuille. Tansanialaisessa koulussa ei kannusteta oppilaita luovaan piirtämiseen joten jos ei itse ole aktiivinen piirtäjä, ei luultavasti ole kovin hyvä piirtämään. Piirtämistä kyllä on kouluissa mutta se on jäljentämistä, ei niinkään vapaata piirtämistä. Kivat kirjat saatiin kuitenkin perjantaina valmiiksi!

Perjantaina valmistimme naisten kanssa heidän toivomaansa ruokaa eli pilauta. Hankin tarvikkeet ja valmistimme päiväkodin lapsille ruokaa. Oli tosi mukavaa päästä itsekin oppimaan kuinka pilau valmistuu erinomaisen pääkokin (päiväkodin keittäjän) opastuksella. Kauan sitä ruokaa tehtiin, mutta hyvää tuli!!! NAM!! Voi olla että jos tulette mulle kylään voitte hyvällä onnella saada mun valmistamaa pilauta Suomeen palattuani.

Ruoka valmistetaan kahdella hiilikeittimellä

Valkosipuleista ja inkivääristä tehdään tahnaa huhmarissa

Hiilikeitin toimii myös uunin tavoin kun ruuan teon
loppuvaiheessa nostetaan hiilit keittimen päälle.

Tässä monen tunnin aherruksen tulos

Tässä vielä muutamia kuvia päiväkodin puolelta, jossa tulee joka päivä vietettyä enemmän tai vähemmän aikaa. Päiväkodin lapset on NIIN muruleja! Taidan ottaa pari kainaloon ku palaan Suomeen!

Perinteisen juhlissa tanssittavan tanssin opettelua

Mama Africa ja hänen vauvansa

Palapelejä pelaillaan päivittäin

Tällä Louisin autolla pääsin kotiin töistä perjantaina.
Voi sitä riemun määrää kun koululaiset näkivät ohi ajavan auton

Mikäli haluat tukea Raun päiväkodin tai naistenryhmän toimintaa tai Msamarian toimintaa on Sama Aurinko ry:ltä mahdollista tilata kortteja ja kalentereita. Lisätietoja: http://www.samaaurinko.fi/ajankohtaista/

Keikkaa pukkaa

Kilimanjaro Wizardsien kanssa treenaaminen kaksi kertaa viikossa on ollut ihan mieletön kokemus! Tanssiryhmä on ottanut meidät sydämellisesti vastaan ja heistä on tullut todella läheisiä vaikka yhteistä kieltä kaikkien kanssa ei olekaan. Muutamalla swahilinkielen ja englanninkielen sanalla pärjää hyvin. Pari ihmistä puhuu enemmän englantia, joten aina saadaan asiat selvitettyä. Ihanaa energiaa ja iloa tihkuvat ihmiset ovat niin hyvää seuraa että joka tanssitunnin jälkeen on vain pelkkää hymyä.

Kilimanjaro Wizards pyysi minua ja Silviaa jo toistamiseen esiintymään heidän kanssaan turistien suosimaan Kilimanjaro Coffee Lounge ravintolaan. Osaamme tanssia kolme perinteistä tansanialasita tanssia, joten tottakai lavalle vaan! Ja tietenkin minä sain eturivin paikan! Perjantaina oli erityisen jännittävää esiintyä koska koko TVL talon väki saapui paikalle kannustamaan meitä. Fiilis oli hyvä, vauhti kova ja yleisö innoissaan.

Olemme saaneet tanssiryhmältä myös afrikkalaiset nimet. Minä olen Nzila ja Silvia sai nimekseen Fatina. Huippua!

Niin monta KIITOSTA!

Kiitollisuutta! Sitä on todellakin ilmassa! Niin moni ihminen on luopunut roposistaan ja mahdollistanut lastenvankilalle monta isoa asiaa.
Lastenvankilan luokkahuoneen tuolit saatiin korjattua, eikä enää tarvitse pelätä, että luiskahtaa tuolin kehikon sisään kesken oppitunnin. Lähitulevaisuudessa tuolien pehmusteet vielä päällystetään kankaalla poikien kanssa, niin saavat tuoleista vielä esteettisesti kivemmat. Myös tyttöjen huoneen ovi menee jälleen kiinni ja sen saa vaivatta auki. Ovi oli paisunut sen verran pahasti että, siitä kulkeminen vaati jo lihasvoimia.

Kiitos Lea, Kurikan Korvenkävijät, Elina ja Jaakko! Teidän lahjoituksilla mahdollistettiin nuorille turvallisemmat tuolit ja tyttöjen huoneen oven korjaus. Kiitos paljon, asante sana!

Kiitos Karina, Jussi, Elvi, Risto, Anja ja Juhani. Teidän ansiosta nuorilla on nyt parempi keittiö. Välikatto uusittiin ja hormit vetävät nyt paljon paremmin. Myöskään sadevesi ei tule piippua pitkin sisään sateella. Tuhannet kiitokset nuorten ja koko lapsivankilan henkilökunnan puolesta!

Kiitos Jonna ja Noora! Teidän lahjoitusrahoilla nuoret saivat koulutarvikkeita. Mm. vastakohdat pelin ja muita koulu- ja taidetarvikkeita (viivoittimia, kumeja, paperia, siveltimiä, vesivärejä ja rubiikinkuution). Kaikenlaiset pelit ja käsityöt kun ovat kuuminta hottia.

Olen niin iloinen että olen teidän avulla saanut mahdollistettua monia asioita lastenvankilan nuorille. Ette voi ymmärtää sitä riemun ja kiitollisuuden määrää, voin vain koittaa vakuuttaa että jokainen euro on paikkansa ansainnut. Kiitos, kiitos, kiitos!

2 viikkoa sitten lopetin työt lastenvankilalla, mutta Piialle silti vielä heilutetaan kun taivaalla näkyy lentokone ja vesivärimaalauksissa vilahtelee edelleen I love Piia <3 tekstit! Ihania nuoria!!! Täytyy mennä ensi viikolla yllätysvisiitille!