maanantai 30. joulukuuta 2013

Häähumua

Onnea  tuoreelle avioparille! Hongera kwa kupata ndoa ya!


Afrotanssiopettajani Menard Mponda meni 28.12. naimisiin ja minulla oli ilo ja kunnia olla häissä paikalla. Vihkiminen tapahtui Dar es Salamissa St.Alban kirkossa. Kutsu kirkkoon oli 9.30 afrikan aikaa!! Vihkiminen alkoi siinä 11 aikaan. Morsian ja sulhanen saapuivat kirkkoon häävieraiden laulun saattelemana. Vihkimisseremonia sisälsi paljon laulua ja ilon kiljahduksia aina kun morsian tai sulhanen lupasivat toisilleen asioita. Tarkempi sisältö jäi vähän epäselväksi, koska vihkiminen oli swahiliksi. Vihkiminen oli erittäin kaunis ja juhlava tilaisuus.



Kirkosta ajeltiin Bagamoyoon, jossa lounastimme Menardin veljen luona. Istuskelimme ja seurustelimme hääväen kanssa sekä kävimme hieman Menardin veljen Michaelin ja tyttöystävän Lauran opastuksella kierroksella Bagamoyossa. Ihana paikka! Ensi kerralla jään viikoksi! Hääpaikalle lähdettiin perinteiseen afrikkalaiseen tyyliin. Ensin ei ole moneen tuntiin minkään valtakunnan kiirettä ja yhtäkkiä kaikilla on jäätävä kiire alkaa silittää paitoja koska nyt pitäisi lähteä, heh.


Hääpaikka oli Bagamoyon Art College, jossa Menard on opiskellut tanssija-koreografiksi. Hääpaikka oli meren rannalla ja viilentävä tuuli puhalsi mukavasti, eikä hyttysistä tai sateesta ollut tietoakaan. Häät alkoivat muutaman tunnin odottelun jälkeen 21 aikaan illalla. Hääpari saapui paikalle morsiusneitojen ja sulhaspoikien tanssikulkueessa ja "häätanssi" tanssittiin samantien avioparin saavuttua koko juhlaväen voimin.



Morsian oli todella kaunis ja sulhanen näytti parhaat puolensa! Häissä tanssittiin joka välissä, tunnelma oli iloinen ja ruoka mielettömän hyvää! Häävieraille jaettiin kankaiset nenäliinat joihin oli painettu rakkausruno. Liinat heiluen kaikki häävieraat ryntäsivät tanssilavalle tanssimaan iloisina siitä että nämä kaksi ovat saaneet toisensa tänään.

Hääkakkua ei leikattu yhdessä, eikä jalkaa poljettu vaan sekä vaimo että aviomies syöttivät toisilleen vuorotellen hääkakkua ja omat kakut jaettiin myös vanhemmille. Tämä on perinteinen tapa kunnioittaa vanhempia. Lahjoja ei suomalaiseen tapaan myöskään jätetty vaan lahjapöydälle vaan seremoniamestari ohjeisti kuka ryhmä milloinkin toisi lahjoja tanssien. Ensin antoivat sukulaiset lahjat hääparille, sitten ystävät eri kaupungeista ja Suomesta.

Kolmensadan hengen häissä oli mukavaa että sukulaiset ja ystävät esiteltiin ja jokainen pääsi vilkuttamaan. Lähisukulaiset onnittelivat hääparia pitämällä pienen puheen tai laulamalla pienen laulunpätkän.

Ruokaa ja juomaa oli riittämiin ja juhlat saatiin yhden-kahden aikaan yöllä päätökseen kun aviopari tanssi morsiusneitojen ja sulhaspoikien kanssa pois hääpaikalta. Nämä häät olivat kyllä ehkä hienoimmat ja kalleimmat missä olen koskaan ollut.

Tansaniassa häät eivät ole ainoa juhla vaan ennen hääjuhlaa morsiamelle järjestetään send off partyt, jossa morsiamen suku hyvästelee morsiamen joka siirtyy avion myötä sulhasen sukuun. Send off partyt ovat yhtä suuret kuin häätkin ja siellä on paljon perinteisiä asioita joita tehdään mm. myös kakkujen jakamista ja syöttämistä. Ennen send offia järjestetään naittamistilaisuus jossa sulhasen perhe ostaa morsiamen, eli antaa morsiamen perheelle heidän haluamansa määrän vuohia. Tätä nykyä vuohet eivät enää vaihda omistajaa vaan raha. Että kyllä Suomessa onkin vaan helppoa mennä naimisiin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti