Tänään oli ensimmäinen työpäiväni. TVL talolta on 3km lapsivankilalle, jonne menimme yhdessä tulkkini (ja swahilikielen opettajani) kanssa. Lapsivankila on katulapsikeskus, jossa on tällä hetkellä 12-17vuotiaita nuoria. Perjantaina paikalla oli 20 nuorta, 18 poikaa ja 2 tyttöä. Lukumäärä vaihtelee päivittäin. Johtaja kertoi, että 20 on todella vähän, joskus voi olla 40:kin nuorta. Nuoret ovat tehneet jonkin rikoksen ja ovat tutkintavankeudessa oikeudenkäyntiin saakka. Rikosten vakavuus vaihtelee suuresti, joku on varastanut jotain pientä, kun taas joku toinen on syyllistynyt raiskaukseen tai tappoon. Suurin osa on tehnyt jonkun pienen rikoksen. Lapset viettävät aikaa Mahabusissa muutamasta päivästä jopa vuosiin, riippuen siitä miten heidän asiansa etenevät ja kuinka nopeasti heidän oikeudenkäyntinsä saadaan pidettyä. Tämän jälkeen lapset palaavat takaisin kadulle, jossa ovat asuneet jo vuosia, tai palaavat asumaan perheensä tai sukulaistensa luo. Osa lapsista on ollut koulussa useita vuosia ja osaavat hyvin kirjoittaa, lukea, matematiikkaa, englantia jne. kun taas osa ei ole käynyt koulua (juuri) lainkaan ja voivat vain jäljentää taululle kirjoitettua tekstiä.
Minut otettiin todella hyvin vastaan ja heti Mahabusiin päästyäni aloitimme päivän tutustumisella. Tämän jälkeen kyselin mitä kaikkea he haluaisivat tehdä seuraavan 4 viikon aikana(niin kuin sosiokulttuuriseen innostamiseen kuuluu). He luettelivat, että haluaisivat opiskella seuraavia; matematiikkaa, englantia, historiaa, maantietoa, planeettoja, terveystietoa ja kuulla Suomesta. Olin yllättynyt kuinka innokkaita he olivat. Aloitimme ensimmäiseksi englannin kielen aikamuodoilla, verbeillä ja eläimillä. Opin ehkä itsekin samalla vähän swahilia ;) Onneksi minulla on aina (tai ainakin lähes aina) mukana tulkki, sillä 3 päivän swahilikielenopinnoilla, kun ei vielä kovin paljoa opeteta... Todella hyvä mieli jäi ensimmäisestä päivästä! Ihania nuoria, tavallisia ja innokkaita. Ei ikinä uskoisi, jos ei tietäisi heidän taustojaan. Täällä lapset ja nuoret kunnioittavat aikuisia ja se näkyi jo heti ensimmäisen päivän perusteella. Lasten innostus oppia uutta on myös todella suuri. Täällä kun kaikki eivät pääse kouluun. Koitan siis pitää mielessä vain sen että koitan parhaani mukaan olla heille hyvä opettaja (johon ei hirveästi ole koulutusta, mutta väliäkö tuolla...) ja saada heille hyvä mieli joka päivä. Siinä on jo tavoitetta kerrakseen.
Lastenvankilalla on johtajan lisäksi sosiaalityöntekijä ja paikallisia naisia, jotka toimivat vartijoina. He eivät tee lasten kanssa juurikaan mitään, koska ajatusmaailma on sellainen että koska lapset ovat rikollisia, ei heille ole tarvetta pitää koulua tai muita aktiviteetteja. Tämän vuoksi lapsivankilalla on paljon vapaaehtoisia ja harjoittelijoita, jotka pitävät heille koulua ja muita aktiviteetteja. Mikäli paikalla ei ole vapaaehtoisia, voivat lapset joutua olemaan lukittuina makuuhuoneisiin.
Vankilassa tytöille ja pojille on omat makuuhuoneet (dormit), eli yksi huone, joka on täynnä kerrossänkyjä. Tämän lisäksi on pieni piha-alue, jossa he voivat pelata jalkapalloa jne. Luokkahuone on pieni ja ihan riittävä 20 hengelle, mutta jos sinne laitetaan vielä toiset 20 lisää alkaa jo olla aika tiukat paikat. Luokassa on pöydät, tuolit, liitutaulu sekä pari pientä kaappia, jossa on jokaisen vihot ja kynät sekä muutamia pelejä. Lapset itse valmistavat ruuat muutaman hengen ryhmissä kukin vuoroviikollaan vankilan pienessä ja vaatimattomassa keittiössä. Lapset myös itse siivoavat, pesevät pyykit ja pääsevät osallistumaan puutarhatöihin. Vankilan aitojen ympärillä on toinen aidattu alue, jossa nuoret pääsevät 4-5 hengen ryhmissä hoitamaan puutarhaa ja samalla oppimaan miten voisivat jatkossa itse kasvattaa hedelmiä ja vihanneksia. Alueella on isohko kasvimaa ja paljon erilaisia hedelmäpuita. Vapaa-ajalla nuoret tykkäävät pelata pallopelejä, Unoa, kuunnella musiikkia ja tanssia.
Lapsivankila ei saa riittävästi tukea valtiolta ja tästä syystä ei voida palkata riittävästi henkilökuntaa, eikä ostaa mitään ylimääräistä nuorille. Ajattelinkin, että voisin ostaa heille heidän tarvitsemiaan asioita ja johtaja lupasi maanantaiksi tehdä minulle listaa asioista, joita vankila tarvitsisi. Ennakkotietojeni ja näkemäni perusteella he tarvitsevat sinne vaatteita, koulutarvikkeita, saippuaa, pelejä ja joskus jopa ruokaa.
Mikäli joku on kiinnostunut lahjoittamaan pienen rahasumman (muutamalla eurollakin saa jo paljon) voi minun tilille laittaa rahaa, niin voin ostaa lapsivankilalle tai nuorille asioita. Voin ottaa kaikista lahjoituksista kuvan ja laittaa tänne blogiin niin tiedätte sitten mitä teidän rahoillanne on ostettu. En tiedä vielä voinko ottaa vankilalta kuvia, mutta voin selvittää asiaa. Ainakin pelkistä huoneista voin ottaa ja ehkä sellaisia kuvia, joissa ei kenenkään kasvot näy tunnistettavasti. Jos laitatte minun tililleni rahaa niin voitte laittaa viestiin mitä haluat heille ostettavan esim. "koulutarvikkeita" tai jos ei ole väliä niin vaikka "lahjoitus". Laita viestiä myös sähköpostiin piia.k.seppala@gmail.com tai facebookiin niin tiedän että olet laittanut rahaa. Lahjoituksia voi laittaa tililleni 30.10. asti. Työskentelen lapsivankilalla 1.11. asti.
Pankki: POP Pankki (Kurikan Osuuspankki)
Nimi: Piia Seppälä
Tilinumero: FI0847261020082775
TVL talossa asvat Tiia ja Nina työskentelevät Msamarian katulapsikeskuksessa ja siellä on paljon lapsia, joilla ei ole varaa mennä kouluun. Mikäli haluat lahjoittaa rahaa lapsille, että he pääsevät kouluun, voit lukea TVL talon Tiian ja Ninan Tanzaniablogia. Tilitiedot alla. Keräys kestää 17. lokakuuta asti, jotta heille jää aikaa hoitaa
koulusopimukset ja tarvikkeiden hankinta keskukseen.
Pankki: HELSINGIN OP PANKKI OYJ
Nimi: Nina Nummela
Kansainvälinen tilinumero: FI44 5542 2320 3095 86
Myös jos haluat lähettää tänne jotain, on sekin mahdollista. Ks. www.tanzaniavolunteers.com sivuilta osoite ja infoa asiasta minua ennakkoon.
KIITOS PALJON JO ETUKÄTEEN KAIKILLE LAHJOITTAJILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti