Ngorongoro-Serengeti

Perjantai aamusta silmät ristissä söimme varhaisen aamiaisen ja hyppäsimme safariautoomme jossa oli leopardikuvioiset penkit, jei! Ensin köröteltiin tasaista asfalttitietä hidastemöykkyjen kera Arushaan. Arushassa on n.1,4 miljoonaa ihmistä, joten sitä kai voidaan jo kutsua kaupungiksi, toisin kuin pikkuruista Moshin kyläämme, jossa on vain  184 000 ihmistä. Suhteet kun on vähän eri kun väkeä Tansaniassa on 45 miljoonaa. Faktat sikseen ja asiaan!

Arushasta ajeltiin koko päivä Ngorongoron läpi Serengetin kansallispuistoon. Matkalla näimme jo hirmuisen paljon eläimiä ja kamera lauloi kun ensimmäiset gasellit, kirahvit ja apinat tulivat vastaan. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä.

Illan suussa, tuntia ennen pimeän tuloa saavuimme Serengetin leirintäalueelle. Pikapikaa pystytimme teltat ja kun ne saatiin pystyyn hiekkakentälle, olikin jo pimeää.

Minulla ja Hennalla oli luksusteltta!

Puhvelin kalloja kasa

Leirintäalueen keittiörakennus

Mukanamme meillä oli oppaan lisäksi kokki, joka valmisti meille aamiaiset, lounasboxit ja illallisen leirintäalueella. Opas kertoi että kannattaa käydä vessassa ennen nukkumaan menoa, koska leirintäaluetta ei ole aidattu eikä vartioitu ja koska ollaan luonnonpuistossa elävät eläimet luonnollisesti vapaina. Tietenkin tuli yöllä vessahätä, mutta pinnasin ehkä 5 tuntia koska pelkäsin leijonia niin kovasti etten alkanut yhden vessahädän takia riskeeraamaan henkeäni. Aamulla pelko nolotti ja naruatti. Aamiaisen jälkeen hypättiin safaribiiliin ja koko lauantai kierrettiin ympäri Serengetiä ja nähtiin tosi paljon eläimiä.

Perillä on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan.

Avaan ikkunan

hengitän sisään maisemaa,

niin täydellistä, että pelottaa

Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen

Mitä sitten teen,

mitä sitten teen?

Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,

että meillä kaikilla on kotikin

Toisilla on joku, joka siellä odottaa

Nyt ei kukaan muista,

eikä tahdokaan.

Kiikarit oli kovassa käytössä

 

Toinen yö teltassa oli jo helpompi koska nukuin kuin tukki, onneksi niin. Aamulla kuulin että todella lähellä oli ollut paljon hyeenoita jotka olivat pitäneet konserttia ja opas kertoi että myös leijonia oli ollut lähistöllä. Eli ehkä minä en sittenkään ollut liian varovainen yöllä vessassa käynnin kanssa.

Kiitokset oikein lupsakalle safariseuralle! Kyllä elää taas monta vuotta enemmän kun tuli naurettua niin kovasti!