Leijona Kuningas ja Afrikan elefantti

Maanantaina sain kaveriksi toisen vapaaehtoistyöntekijän, Päivin, turkulaisen kotitalousopettajan. Päivän epistolana olisi kertoa Suomesta, koska sitä nuoret olivat toivoneet.  Vertasimme asioita Suomen ja Tansanian välillä kuvien kera. Kerroimme perusfaktat (asukasluvut, pääkaupungin jne) ja sen lisäksi kerroimme vuodenajoista, koulusta, ruuista, talviharrastuksista, villieläimistä jne. Papereita tiirattiin tarkkaan ja hartaasti.

Iltapäivällä pelattiin polttopalloa niin että hiki vaan lensi! Sujuvasti ilman swahilikielen tulkkia pystyin selittämään säännöt. Päivi oli tuonut mukanaan lippumuistipelin, jota nuoret pelasivat innoissaan. Pelin jätimme nuorille ja se onkin ollut kovassa käytössä sen jälkeen. Päätimme päivän makeasti, olimme leiponeet nuorille kääretorttua.

Tiistaina oli vuorossa Tansanialaiset villieläimet, eli biologiaa. Näytin safarilla ottamiani kuvia ja kerroin eläimistä niin paljon kuin muistin. Oppaammehan kertoi paljon faktoja eläimistä, mutta kolmen päivän infopaketti oli niin kattava, ettei ehkä kaikki jääneet mieleeni. Olin ottanut selvää enemmän leijonista ja afrikan elefanteista joista kerroin enemmän. Minun apunani Mahabusissa oli New Yorkilainen Will, joka saapui yllättäen päiväksi tutustumaan lapsivankilaan. Hänestä oli paljon apua, sillä hänellä oli todella paljon knoppitietoa eläimistä ja niiden elintavoista. Nuoret kyselivät aktiivisesti lisätietoa leijonien ja elefanttien elintavoista. Valitettavasti en osannut vastata useimpiin kysymyksiin. Olin erittäin iloinen kun isoimmat pojat kirjoittivat vihkoihinsa kuulemiaan faktoja. He kun eivät aina ole niitä kaikkein innokkaimpia. Vaikka ymmärtäähän sen, että 12v. ja 17v. eivät ole tiedollisesti samalla tasolla ja isoimmat voivat pitkästyä jos ei tule mitään uutta tietoa koko päivänä.

"Pienen" säätämisen jälkeen iltapäivä huipentui kun katsoimme Leijona Kuninkaan tietokoneelta. Onneksi tulkkinanin oli tänään mies, koska hän osasi väkertää tietokoneen toimimaan, muuten olisi kyllä Leijona Kuninkaat jääneet näkemättä. Kiitollisena lapset morjestelivat kun lähdin päivän päätteeksi. Jälleen tavoitteet toteutuivat: 1) opetan jotain järkevää ja 2) saan heille hyvän mielen.

Keskiviikkona meillä oli vapaapäivä, koska muslimit viettivät ID-juhlaa. Moni lapsivankilan nuorista ovat muslimeja, joten pidimme mekin kaikki TVL vapaaehtoiset vapaata, vaikka meistä kukaan ei taida olla muslimi.

Tänään kertailimme englanninkielisiä sanoja joita olimme aikaisemmin opiskelleet. Opettelimme myös uusia sanoja, kuten pöytä, tuoli jne. Annoin nuorille paperit joihin he saivat piirtää unelmakodin. Taustatietona sen verran, että tehtävän anto vähän mietitytti, koska osa nuorista on katulapsia ja osa erittäin köyhistä perheistä, ja ehkäpä asuneet yhdessä huoneessa koko perhe. Pienen alkukankeuden jälkeen nuoret alkoivat tehdä omia unelmakotejaan. Kolmiulotteisen huoneen piirtäminen aiheutti suuria haasteita monelle, mutta pääasiahan oli se että he saavat käyttää mielikuvitustaan ja ehkä oppia pari englanninkielistä sanaa. Tansaniassa koulussa ei kovin paljoa kannusteta käyttämään omaa mielikuvitusta, joten tällaiset tehtävät eivät ole kovin luontevia lapsille. Lapsia myös rangaistaan vääristä asioista (ei tietenkään kun paikalla on länsimaalaisia vapaaehtoisia opettajia), joten myös siksi lapset pelkäävät vääriä vastauksia.

Unelmakoteja piirrettiin pitkään ja hartaasti. Kun tunti päättyi ja päästin nuoret tauolle, jäi yli puolet vielä jatkamaan piirrustustaan, joita piirrettiin ja väritettiin todella tarkkaan. Jollakin oli puutarha jossa kasvoi omena- ja mangopuu, toisella taas oli paljon huoneita ja koira, kolmannella kolme ulkovessaa, neljäs piirsi pelkän naisen ja kertoi että siinä on hänen vaimonsa. Heh, nuoret miehet on samanlaisia ympäri maailmaa :)

Iltapäivällä teimme käsinauhoja sekä perinteisellä solmumenetelmällä että makrame tyyliin. Kun otin puuvillalangat pussista esiin, oli nuorilla heti selvät sävelet mitä niistä tehdään. Lankakerät hävisivät poikien dormiin. Kun menin perässä katsomaan mitä siellä tapahtuu, olin positiivisesti yllättynyt. Luulin että pojat olivat häipyneet kun näkivät lankakerät, mutta he olivatkin kerimässä lankaa sopivan pituisiksi laittaen ne kahden ruuvin ympärille ylä- ja alasänkyjen päätyyn. Kauhea kuhina kävi lankakerien ympärillä. Pojat olivat ihan innoissaan kun saivat väkertää käsinauhoja! Kiitokset kaikuivat jälleen päivän päätteeksi kun lähdin kotimatkalle. Ihania nuoria, kertakaikkiaan!!!