lauantai 14. syyskuuta 2013

Eloa kilpikonnasaarella

Olen nyt sukeltanut täällä n. 10 sukellusta ja tehnyt deep diver kurssin, jolloin sukelluspätevyyteni tulee olemaan 30-40 metriin. Kurssi sisältää 4 sukellusta josta ensimmäinen oli 40 metriin. 30 metrissä en vielä tuntenut mitään narkoosin oireita, mutta 40 metrissä kun annettiin päättelytehtävä, en selviytynyt siitä, vaikka se ei niin vaikea ollutkaan. Omat tuntemukseni olivat sellaiset että olo oli tosi rauhallinen ja kaikki tuntui tosi hitaalta. Kun saan syväsukelluspätevuuden voin jatkossa sukeltaa vaikka syvälle uponneita hylkyjä katsomaan, ne kun tuppaavat yleensä olemaan syvällä pohjassa.

Tämä kuva on otettu takaisin pintaan menon yhteydessä turvapysähdyksellä, eli 3-5metrissä.


Joskus laivan tuloa joudutaan odottelemaan vedessä, mutta onneksi mulla oli kamera mukana niin sai otetua "huippulaadukkaita" otoksia.



Tässä on bungalow, jossa olen majaillut viimeisen reilun viikon.


Ja eihän mun yksin tarvitse majailla, sillä mulla on 4 lemmikkiä; 3 gekkoa ja 1 mustavalkoinen kissa.

Gekot on vähän kuin kukot, herättää aamusta, jos meinaa nukkua liian myöhään. Ne on semmosia yli 10 cm pitkiä ja 3cm paksuja kavereita, eli ei kaikkein pienimmästä päästä :)

Paikallinen ruoka on mielettömän hyvää ja halpaa! Tilasi ravintolassa melkein mitä vaan, niin saa todella maistuvaa ruokaa. 2-3€:lla saa annoksen kuin annoksen. Toki jos haluaa muuta kuin thairuokaa, niin siitä saa maksaa enemmän.

Elämän meno tällä saarella on hyvin rauhallista ja turistit ovan melkeinpä kaikki sukeltajia. Jos siis ei sukella, ei ehkä kestä täällä, koska kaikki ihmiset ympärillä puhuvat kokoajan menneistä ja tulevista sukelluksista. Mulle se on hyvä, koska aihe kiinnostaa ja siksi olenkin täällä.

Silloin tällöin tulee sähkökatkoksia, mutta yleensä ne on aika lyhyitä. Kerran meni pidemmäksi ajaksi ja voin kertoa että oli kyllä NIIN pimeää, että alan tästä lähin kuljettamaan aina taskulamppua laukussa pimeän aikaan.

Ymmärrän hyvin miksi ihmiset jumittavat tänne. Munkin piti mennä käymään viereisellä Phanganin saarella, mutta aika vain vierähti ja koska kuulin ettei siellä oikein voi sukeltaa (tai voi mutta sieltä tullaan Taon sukelluspaikkoihin) en sitten vaivautunut lähtemään täältä minnekään. Auringonlaskut on joka ilta toistaan hienompia ja elämä yksinkertaista ja kiireetöntä. Täällä mieli lepää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti