Kaupungilla kulkiessani piipahdin Lotus Gardenissa (Lotus puutarhassa), ihana paikka!
Riisipelloilla käveleminen oli ihanaa! Pieni polku kiemurteli riisipeltojen välissä, vastaantulevat paikalliset kyselivät kuulumisia ja matkan teko oli hidasta kun kaikkien kanssa piti jäädä juttelemaan. Sekin oli mukavaa! Balilaiset ovat aivan kertakaikkisen ystävällisiä ja ihania ihmisiä! Pitkään riisipelloilla samoiltuani vastaan tuli mopoilija, joka kysyi kuulumisiani (kuten kaikki paikalliset) ja kysyi minne olen menossa. Vastasin että tätä polkua eteenpäin. Hän kertoi olevansa vapaapäivällä ja menevänsä kiertelemään Ubudin pohjoispuolta mopollaan ja voisi mieluusti näyttää paikkoja minulle, jos haluaisin. Hetken aiheesta keskusteltuamme, päätin ottaa tarjouksen vastaan, koska mies, Ketuk, vaikutti erittäin luotettavalta. (vain Indonesiassa voi käydä jotain tällaista!) Mietin kyllä kaksisataa kertaa että lähdenkö hänen matkaansa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olen erittäin iloinen siitä että uskalsin luottaa häneen.
Ajelimme hissukseen ja välillä ei niin hissukseen mäkisiä teitä pitki poikin Ubudista Teqailiin, Pujangiin ja jonkin ajan kuluttua saavuimme Sebatu nimiseen kylään ja siellä Pengelukatan nimiselle vesiputoustemppelille. Temppeli sijaitsee vuoren rinteen juurella aika monen askelman päässä minne jätimme mopon. Laskeuduimme ensin ensimmäiselle temppelille, jossa Balilaiset rukoilevat, ennen vesiputoukselle menoa.
Tästä vielä laskeuduimme vesiputoustemppelille.
Vesiputouksella on puhdistava ja parantava voima. Balilaiset uskovat että jos lääkäri, eikä lääkkeet auta, voi apu löytyä täältä vesiputoukselta. Ensin rukoillaan kämmenet yhdessä painettuna otsaa vasten. Tämän jälkeen pestään kädet ja juodaan 3 kertaa vettä ja pestään vedellä myös kasvot ja hiukset. Tämän jälkeen otsaan keskelle laitetaan "hindumerkki" riisistä, joka tuo onnellisuutta ja hyvinvointia.
Mikäli kyseisessä vesiputouksessa haluaa uida, täytyy pukeutua kuten hindutemppeliin aina sarongiin. Itse jätin uimisen väliin, koska sattuneesta syystä en ollut varautunut pakkaamaan laukkuuni sarongia. Paikka oli tosi rauhoittava ja siellä ei ollut ruuhkaa, vai muutama muu meidän lisäksemme.
Vesiputoukselta nousu olikin sitten jo urheilijoiden hommaa, hiki virtasi ja sydän pamppaili! Selvisin kuitenkin hengissä!
Seuraavaksi ajeltiin taas ylös alas mäkiä ja kylien läpi. Ohi riisipeltojen...
ohi kahvipeltojen...
kunnes saavuimme mandariini plantaasille. Molemmilla puolella tietä oli silmin kantamattomiin mandariineja (myös banaaneja, kurpitsoja ja muita vilahteli). Kävimme yhdellä mandariinipellolla ostamassa mandariineja matkaamme.
Mandariinipellot sijaitsivat korkealla vuorella, joten siellä oli todella viileä ilma, lähes kylmä. Sitten kun sadepisaroita alkoi tiputella ( eikä tietenkään mitään sadetakkia ollut mukana, tai edes pitkähihaista, miksi ihmeessä mähän olen Balilla jossa on KUUMA) lähdimme ajelemaan takaisin Ubudia kohti. Vesisade yllätti, mutta kuten aina "no problem", jostain kaivettiin esiin sadetakki ja taas matka jatkui.
Matkalla pysähdyimme vielä Balin tärkeintä temppeliä ihailemassa.
Saavuimme takaisin Ubudiin auringon laskun aikaan. Yritin tarjota Ketukille rahaa mandariineista, kahvista jota joimme päivällä, ja bensasta jota kului kun huristelimme koko päivän ympäriinsä, mutta hän ei huolinut rahaa, koska oli hänelle kunnia viettää aikaa kanssani ja koska olemme nyt ystäviä, hän ei halunnut rahaa lainkaan. Jälleen hoo moilasena kiitin ja pyörittelin päätäni, miten ihmeellisen ystävällisiä ja vieraanvaraisia Balilaiset ovatkaan!
Tämän jälkeen söin päivällistä Tulambenissa sukeltamassa tapaamieni uusien ystävieni kanssa. Anke ja Mirco ovat kotoisin Saksasta ja juttua tuli enempi kuin ruuneperiltä konsanaan. Ihania ihmisiä! Lovely people! Nette Leute!
Aika huippu päivä! Kertakaikkiaan upea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti